perjantai 26. lokakuuta 2018

Harrastuksena muuttaminen?

Meillä on edessä muutto toiseen kaupunkiin nyt kuun vaihteessa ja aloin miettimään, että montakohan kertaa me oikein ollaan pakattu meidän elämä ja siirretty se toiseen asuntoon. Tammikuusta 2017 lähtien laskettuna, me ollaan tämän tulevan muuton jälkeen muutettu neljä kertaa, siis miettikää - neljä kertaa vajaan kahden vuoden aikana!

Tässä on tietysti taustalla monta asiaa, kuten että ostettiin yhteinen asunto alkuvuodesta 2017, jonka jälkeen kesällä 2017 sain kuulla päässeeni eri kaupunkiin opiskelemaan ja oli pakko löytää asunto nopeasti. Se asunto ei kuitenkaan miellyttänyt, joten muutettiin uudestaan loppusyksystä 2017 ja nyt vuoden jälkeen tästä ihanasta unelma-asunnosta on luovuttava ja muutettava takaisin kotikonnuille hetkeksi, tosin vapaaehtoisesti tämäkin. Oltaishan me tänne Joensuuhunkin voitu jäädä..

Miksi me siis taas muutetaan? Kun saimme tietää raskaudesta, meillä oli aikaa miettiä tulevaa ja mitä haluamme tehdä ja mikä olisi viisasta. Tarkoituksenamme oli aluksi muuttaa Tampereelle väliaikaisesti pariksi kuukaudeksi, siis synnyttämään ja siksi aikaa että pääsisi alkuun vauva-arjessa saaden tarpeen vaatiessa apua läheisiltämme. Kuitenkaan rahatilanteemme ei tähän olisi nykyisen asuntomme vuokrahinnalla ollut otollinen, joten jouduimme miettimään muita vaihtoehtoja. Samoihin aikoihin omistusasuntomme kulut Tampereella olivat nousseet ja jäimme siitä tappiolle joka kuukausi, joten mieleemme tuli ajatus että miksemme muuttaisi takaisin omistamaamme asuntoon hieman pidemmäksi aikaa. Mieheni T on luultavasti joka tapauksessa lomautettuna talven ja itse olen äitiyslomalla sekä sen jälkeen vanhempainvapaalla, joten mahdollisuudet muuttaa Tampereelle pidemmäksi aikaa olivat oikeasti hyvät.

Päädyimme siis muuttamaan takaisin Länsi-Suomeen ja asumme siellä ainakin ensi kesään saakka, kunnes taas joudumme miettimään asumistamme uudemman kerran kouluni jatkuessa taas syyskuussa 2019. Hyvinä puolina tässä näemme sen, että läheisemme asuvat siellä ja saamme tarvittaessa apua niin vauvan, kun koirienkin kanssa ja ei ainakaan päivisin ole tekemisen puute, kun kavereita on myös niillä suunnilla. Huonona puolena tietysti, että joudumme luopumaan tästä ihanasta asunnosta, mutta myös pakkaaminen ja muuttaminen taas kerran, ja tälläkertaa minustakaan ei ole mitään hyötyä.. Onneksi äitini on myös harjaantunut muuttaja, joten tietää miten hommat toimii ja saadaan sieltä suunnalta paljon apua tähän muuttoon.

Siispä nähdään taas joskus Itä-Suomi ja hello again Tampere!

tiistai 23. lokakuuta 2018

Hankintoja: vaatteet

Tähän mennessä on tullut ostettua aika reippaasti vaatteita ja ollaan jonkun verran saatukin jo. Kuitenkin, kun esikoinen on tulossa, niin meillä ei ole mitään hajua kuinka paljon mitäkin tarvitsee, joten ollaan koitettu vähän arvailla.

Suunnilleen puolet vaatteista on ostettu käytettynä ja puolet sitten taas uutena ostettuja / saatuja. Aika neutraalilla linjalla vielä mennään näiden vaatteiden suhteen, joten voi olla että alkuvuodesta tulee ostettua vielä hieman lisää..















Meille on siis kertynyt vaatteita tähän mennessä:

Koko: 50
6kpl bodeja
6kpl housuja (avoimet lahkeet)
1kpl housut sukilla
4kpl ohuita pipoja
1kpl haalari lämmin
1kpl lappuhaalari
1kpl ohut haalari
1kpl huppari
2kpl sukkahousut

Koko: 56
2kpl haalareita +1
1kpl lappuhaalari
10kpl bodeja
3kpl housuja (sukilla)
2kpl housuja avoimet
1kpl lämmin pipo
1kpl ”kesämuumibody”

Koko: 62
3kpl haalareita
1kpl lappuhaalari
5kpl housuja
1kpl paita
5kpl bodeja

torstai 18. lokakuuta 2018

Hankintoja: vaunut

Jo joskus silloin aikanaan, kun vasta haaveilin vauvasta, oli mulle selvää millaiset vaunut ehdottomasti haluaisin. Näin muistaakseni jollain tutulla valkoista nahkaa olevat vaunut ja ihastuin niihin heti. En muistanut tätä enää sen jälkeen, kunnes nyt kun asia tuli ajankohtaiseksi myös itsellä. Mieleeni palasi tämä ajatus ja halu vaunuista, jotka olivat valkoista nahkaa, mutta pidin kuitenkin mieleni avoinna ja aloimme mieheni kanssa tutkimaan eri vaihtoehtoja.

Tuli heti selväksi, että silmäämme miellytti vain yhden merkin vaunut, Emmaljungat, mikä oli musta vähän hassua ottaen huomioon mun nimen ja sen, että mies on asunut yli puolet elämästään Ruotsissa, josta myös nämä vaunut ovat lähtöisin. Huomasimme myös, että kummankin silmää miellytti vaaleat sävyt ja jäimme arpomaan vaaleanharmaan kankaan, sekä valkoisen (keino)nahan välillä ja muutaman kerran käytiin myös liikkeessä näitä katselemassa.


Meille oli aluksi jo selvää, että ostamme vaunut uusina jos vain yhtään lompakon nyörit antaa myöden, sillä näissä on myös hyvä jälleenmyyntiarvo ja totta puhuen en ole koskaan ollut kirpputorien ja käytetyn tavaran ystävä (kiitos tästä omalle äidilleni :D). Lopulta kävikin sitten hyvä tuuri, kun Emmaljungan uusi mallisto oli juuri saapumassa, niin vanhaa mallistoa myytiin pois ihan hyvillä tarjouksilla.

Päätimme sitten tuossa jo ennen rakenneultraa kotiuttaa seuraavat vaunut: Emmaljunga Duo Edge rungolla ja White Leatherette kuosilla. Valitsimme vaunuihin myös ilmakumirenkaat, sillä jonkin verran tulee pyörittyä myös tuolla maastossa koirien takia ja onhan meillä myös talvisin lunta tai loskaa ja kun ei asuta missään ydinkeskustassa. Päädyimme siis lopulta tähän valkoiseen nahkaan, kun totesimme sen olevan helpommin puhdistettavissa pyyhkäisemällä, kun vaalea kangas.



Vaunut tuntuivat hyvältä koeajossa ja ainoana huonona puolena tähän mennessä on vaunujen koko kasattuna, joten ei ehkä ihan joka paikkaan voi ottaa näitä mukaan, mutta silti emme malta odottaa, että pääsemme testaamaan näitä käytännössä!

Ostin vaunuihin myös merkkiin ja malliin sopivan lämpöpussin talvea varten :)
Kirjoitan uuden tekstin vaunuista myöhemmin, jossa kerron hyvistä, sekä huonoista puolista, kunhan siis olemme saaneet testattua näitä hetken aikaa.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Flunssan helpottaminen

Monet apteekkitädit, hoitajat ja lääkärit ovat sanoneet, että nyt on liikkeellä jotain todella sitkeää flunssaa joka saattaa kestää muutamankin viikon. Oon aina ollut se ihminen, joka hakee ensimmäisenä kaikki lääkkeet ja helpotukset oireisiin, mutta nyt tilanne onkin toinen. Enää ei saakkaan käyttää sitä parasta Otrivin Menthol nenäsuihketta, tai buranaa kuurina. Nyt olenkin siis joutunut ottamaan enemmän selvää näistä ja ajattelinkin koota tähän muutamia raskausystävällisiä flunssan lievittämiskeinoja, jos näistä olisi jollekin hyötyä nyt tai tulevaisuudessa.

Nenäkannu
Toiselta nimeltä sarvikuono on vanhan ajan keino nuhan lievittämiseen. Kannuun laitetaan suolavettä, valutetaan vesi sieraimeen ja toisesta ulos. Käytännössä tämä tuntuu sille, että nenään menisi vettä, mutta se kuitenkin helpottaa nuhaan ja avaa nenän tosi tehokkaasti!

Vesipiippu
Puhujien ja laulajien keino kostuttaa äänihuulia, eli apu kipeälle kurkulle. Kyseessä pieni, muovinen kemian luokasta peräisin olevan näköinen putkihässäkkä. Sinne laitetaan 5ml vettä ja hengitellään putken kautta. Sain tästä apua loppuflunssaani jonkun verran, mutta hankala sanoa kuinka paljon. 

Bafucin Mint
Paras apu kurkkukipuun! Puuduttava, mintun makuinen pastilli, joka on sallittu raskauden aikana käytettäväksi.

Panadol
Jokaiselle tuttu parasetamolia sisältävä särkylääke. Raskaus- ja vatsaystävällinen, mutta hyöty on ainakin itsellä paljon pienempi kun esimerkiksi ibuprofeiinilla (burana).

Resilar
Yskänlääke, jota voi käyttää tarvittaessa silloin tällöin hillitsemään pahimpia yskän kohtauksia. HUSsin sivuilla, sekä farmaseutin mukaan lääkettä saa tarvittaessa käyttää ja itse käytin tätä iltaisin/öisin pahimpaan yskään, että saisin nukuttua.


Näillä keinoilla selvisin tuosta parin viikon flunssasta, joka oli kyllä tosi tiukassa ja vei voimat ihan täysin. Nyt jään miettimään vielä enemmän influenssarokotteen ottamista, sillä en halua tuota oloa todellakaan uudestaan...

torstai 11. lokakuuta 2018

Elämän pieniä iloja

Silloin, kun viimeinen viikko on ollut täyttä kakkaa ja oot ihan kyllästynyt raskauteen ja haluaisit vauvan jo syliin, ajattelet että mikään ei voi viedä tätä tunnetta pois kunnes...



...posti tuo nämä ihanat ja söpöt sukkaset, jotka olit unohtanut tilanneesi! Nyt ei voi vaan kun hymyillä! Kiitos Sukkasilleen Keittiössä, nää on vielä hienommat livenä, kun kuvissa! :)

lauantai 6. lokakuuta 2018

Sokerirasitus





Mitä tulee mieleen ensimmäisenä, kun sun käsketään olla 12 tuntia syömättä ja juomatta? Lisää siihen päälle vielä se, että joka aamu oikeastaan koko elämäsi ajan oot syönyt aamupalan melkein heti herättyäsi ja et kestä yhtään nälän tunnetta. Jep jep, sitä kutsutaan sokerirasitukseksi ja tämä oli siis edessä perjantaina.

Viimeinen kolmannes alkoi juuri ja kuukausi takaperin olleella neuvolakäynnillä sain kuulla tästä hirvityksestä nimeltä sokerirasitus. Tähän joutuvat raskaana olevat, jos on yli 25-vuotias, ylipainoinen tai sukurasitteena diabetes. Käytännössähän tämä menee niin, että jos riskitekijät eivät ole kovin isot, menet tutkimuksiin vasta toisen kolmanneksen loppupuolella ja jos taas riskit on suuremmat, joudut rasitukseen jo heti toisen kolmanneksen alussa ja ilmeisesti myös toisen kerran myöhemmällä vaiheella. Tutkimuksella selvitetään verensokereita ja että kärsitkö raskausdiabeteksesta. Tutkimus etenee niin, että paastoat (ei vettä, ei ruokaa) 12 tuntia --> verikoe --> n. 3dl makeaa sokerilitkua kurkusta alas --> 1h odottelua --> verikoe --> 1h odottelua --> verikoe, jonka jälkeen tämä on ohi ja saat syödä. Kuulostaa kivalta, eikös?

En ole ottanut etukäteen selvää raskausdiabeteksesta, vaan oletan, että siitä kerrotaan sitten enemmän jos sellainen todetaan. Olen yksi maailman piikkikammoisimmista ihmisistä, joten tietenkään kolme verikoetta putkeen ei kauheasti houkutellut, saati sitten tämä syömättömyys. Mietin jo muutaman kerran, että voisiko sinne jättää jotenkin menemättä, mutta pakkohan se on hoitaa alta pois vauvan hyvinvoinninkin kannalta! Ja eikös se niin mene, että mitäpäs sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi...

Lopetin syömisen torstai-iltana kasin aikoihin, mutta olin päättänyt, että saan juoda vettä hillitysti kurkkukivun vuoksi. Heräsin jostain syystä yöllä 1.30 aikoihin ja valvoin 3 tuntia putkeen ja voitte vaan kuvitella millanen nälkä oli siinä kohtaa! Luojan kiitos sain nukuttua edes hetken, kunnes herätyskello soitti ja lähdin ajamaan terveyskeskukselle. Eka verikoe sujui hyvin ja pääsin juomaan glukoosilitkun ja saatiin kello käyntiin. Kirjoittelin omia tuntemuksia käynniltä näin:


8.17 - Litku juotu, yks muki olisi mennyt helposti, mutta toinen teki tiukkaa. Oli sen verran makeeta tavaraa, jota voisi kuvailla että vadelmajuissia triplavahvuudella. Pääsin onneksi makoilemaan sängylle ja ei haittaa vaikka olisi nukahtanutkin.

9.17 - Uusi putki verta samasta kädestä, tuntui vähän enemmän kun suoni oli valmiiksi jo vähän mustelmilla. Täytyy myöntää, että yllättävän nopeesti meni tuo eka tunti, kun kuunteli musiikkia ja selaili blogeja.

9.35 - Tässä mietiskellessä tajusin, että tuo sokerijuoma taisi viedä nälän tunteen kokonaan, koska normaalisti olisin nyt jo kaksin kerroin ja vaatimassa ruokaa.. heti.

10.07 - Alkoi huippaamaan kauheasti ja nälän tunne alkaa tulla, onneksi enää 10 minuuttia viimeiseen verikokeeseen.

10.25 - Selviydytty voittajana! Vika verikoe oli ihan kamala, kun pistettiin ensin toisesta kädestä, mutta suonta ei löytynyt. Tämän jälkeen pistettiin kädestä, josta verikoe numero 1 ja 2 otettiin ja sekään ei onnistunut. Vasta viimeisellä kerralla onnistuttiin saamaan verta toisen käden kämmenselästä, jossa piikki tietty sattu hieman enemmän. Hengissä kuitenkin ollaan ja nyt saan laittaa leipää ja vettä suuhun! Taidan käydä ostamassa myös jonkun herkun tuosta kahvilasta...



Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tämä sokerirasituskoe oli odotettua helpompi ja ainoaksi haasteeksi mulle osui tuo verikokeiden ottaminen ja se yöllisen heräämisen takia tullut nälkä. Eli kunhan pääset vaan labraan, niin nälkä lähtee kyllä siitä ällöttävän makuisesta sokeriliemestä hetkeksi aikaa, eli sitä ei tarvitse pelätä. Voisin melkein sanoa, että voisin mennä toistekin. Nyt odotellaan tuloksia maanantaihin ja syödään herkkuja koko viikonloppu!


tiistai 2. lokakuuta 2018

3D/4D Ultra

Raskausviikko: 28 (27+6)
Paino: +7,5kg
Fiilis: Flunssan väsyttämä
Oireet: Närästys!

Flunssa on jatkunut nyt pari viikkoa ja pikkuhiljaa elämä alkaa voittaa! Vaikka viimeksi kirjoitin, että onneksi ei tarvinnut perua kursseja niin kyllähän yksi intensiivikurssi piti jättää kuitenkin välistä puhekiellon ja tulehdusarvojen nousun vuoksi. Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan ja luultavasti loppuviikosta näytän jo ihan ihmiseltä.

Mietittiin pitkään, että mennäänkö vielä ylimääräiseen ultraan kurkkaamaan pientä ja päätettiinkin käydä Perhe-Artella, tällä kertaa Lahdessa, jo syyskuun alkupuolella taas sen edullisuuden takia. Silloin tyttö oli sen verran hankalassa asennossa, että edes tunnin ultrailun aikana ei saatu häntä liikkumaan parempaan asentoon parempien kuvien toivossa edes makealla mehulla tai sellaisella liinalla keikuttelemalla, joten meille tarjottiin mahdollisuutta uusintaultraan. Tämä onkin mun mielestä tosi hieno juttu, että heillä on tällainen mahdollisuus, sillä eihän se heidän vika ole (ja kätilön mukaan eikä kyllä meidänkään) jos hyviä kuvia ei saada. Eli siis varattiin uusi aika parin viikon päähän ja sen aika oli siis nyt viime viikonloppuna.



Päästyämme Lahteen kävin kätilön kehoituksesta syömässä juuri ennen ultrausta, mutta silti ultrattuamme hetken huomasimme tytön nukkuvan. Ei siinä, automatkalla oli kyllä menossa sellaiset bileet tuolla mahassa, etten yhtään ihmetellyt tuota väsymystä. Asento oli tällä kertaa hyvä, mutta jalat ja kädet oli kasvojen edessä, joten taas keinuteltiin mahaa hetki sellaisen liinan avulla ja siitä olikin apua! Tyttö heräsi ja alkoi liikehtimään, sekä nuolemaan varpaitaan. Lopulta hänellä kävi "vahinko", ja jalat ja kädet jäivätkin kasvojen alapuolelle eli saatiin ainakin muutama parempi kuva. Tämän jälkeen hän taisi herätä kunnolla, sillä alkoi availemaan silmiään ja näyttämään kunnolla kieltään, jolloin saatiin myös hyvää liikkuvaa kuvaa. Kätilökin sanoi, että harvemmin näillä viikoilla näkee näin selvästi vauvan availevan silmiään varsinkin ultrauksen aikana, joten päästiin todistamaan yhtä harvinaisuutta sitten myös. :)


Ensimmäinen ultrauskerta maksoi muistaakseni yhteensä 150 euroa ja tämä uusintaultraus siis 20 euroa, joten oli kyllä jokaisen euron arvoista nähdä tyttö ja vieläpä kahteen kertaan! Ekalla kerralla ajettiin Lahteen siis Tampereelta, joten päiväreissun hinnaksi ei tullut kuin tuo ultra, lounas ja polttoaineet. Toisella kerralla jouduttiin ajelemaan Joensuusta saakka, joten oltiin yötä Mikkelissä (tosin ilmaiseksi) ja kuluja esimerkiksi syömisestä tuli hieman. Kuitenkin luulen, että selvittiin halvemmalla, kun jos oltaisi käyty lähempänä ja maksettu se yli 300 euroa yhdestä ultrauskerrasta, jolloin tytön asentokin olisi voinut olla huono. Ollaan tosi tyytyväisiä näihin reissuihin ja varmasti suositellaan Perhe-Artea (ja varsinkin kätilö Maijua)  meidän omien kokemusten perusteella myös muille!