sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Syysflunssa

Otsikostakin voi ehkä päätellä, että oon ollut kipeänä viimeisen viikon. Luojan kiitos oon ollut lomalla, eikä oo tarvinnut perua niitä vähäisiä kursseja, joita mulla nyt syksyn aikana on sovittu. Tuntuu, että aivotoiminta ei ole ollut entisellä tasolla, joten kirjoittaminenkin on ollut tosi hankalaa. Yritän kuitenkin saada muutaman tekstin aikaiseksi pian, koskien tulevaa sokerirasitusta, 4d ultraa, sekä niitä isompia hankintoja.

Sain siis itselleni viime viikolla tämän ikävän kaverin, jota kutsutaan (syys)flunssaksi ja nyt voinkin omasta kokemuksesta kertoa, että raskaana ollessa ei ole kivaa olla kipeä. Kurkkuun sattuu ja nokka vuotaa, mutta kuume ei nouse vaikka olo onkin kun traktorin alle jääneellä. Mitään lääkkeitä ei saisi syödä, ei käyttää nenäsuihkeita tai muita apuja, paitsi panadolia (buranaa satunnaisesti) ja kuumaa juotavaa. Näistä jälkimmäisimmän toimivuudesta en ole edes täysin varma, kun tämä kurkkukipu tuntuu vaan voimistuvan päivä päivältä..

Siispä raskausystävällisiä flunssan selättämiskeinoja saa laittaa tulemaan kommentteihin!

Terveisin,
Muumimamman voimajuoma, Bafucin mint ja Nessu nenäliinat 

Kuva

maanantai 17. syyskuuta 2018

Kesän päättäjäiset

Raskausviikko: 26 (25+5)
Paino: +5,5kg
Fiilis: Reipas ja iloinen.
Oireet: Iltapainotteinen närästys, vessassa ramppaaminen, päiväunien tarve

Lämpimät kelit on nyt toistaiseksi lähteneet pois sateen ja syksyisen kelin tieltä. Normaalisti ajattelisin sen olevan tosi kurja juttu, mutta nyt voisin melkein tuulettaa. Saan nukuttua yöt paljon paremmin ja ulkonakin on mukavampi käydä kävelemässä vaikka sataakin vettä. Koulun alku oli ja meni ja oon ollut ruhtinaallisen viikon koululla tähän mennessä. Tiedossa olisi vielä yksi kuusi päivää kestävä intensiivikurssi, tentti, sekä kirjallisuustehtävä ja sitten päästään joudutaan muuttamaan toiseen kaupunkiin ja sen jälkeen voikin jäädä virallisesti äippälomalle!

Viime viikonloppuna pidettiin suvun mökillä kesän päättäjäiset ja meidän perinteenä on pitää ne rapujuhlien muodossa. Juhlat on viimeisten vuosien saatossa muuttuneet kyllä tosi paljon, kun ennen saatettiin valvoa helposti aamuyöhön saakka kuunnellen musiikkia. Tänä vuonna kaikki 16 ihmistä (mahat täynnä rapuja, sekä eri ruokalajeja ja viinejä) olivat nukkumassa jo yhden jälkeen ja luulen, että mitä enemmän ikää ja lapsia tulee, niin sitä aikaisemmin valot sammuvat.



Tätä juhlaa verraten tämän vuoden juhannukseen, mun oli tosi paljon helpompi olla juomatta eli ei tuntunut yhtään niin pahalle. Toki uutena asiana on tullut sillon tällöin esiintyvä ja varsinkin viime viikonloppuna paheneva tupakanhimo, vaikka oon ollut polttamatta jo 5 kuukautta. Mistä tää johtuu ja lähteekö se ikinä pois? :D



Voisin lähiaikoina kirjoitella hieman noista isommista hankinnoista, että mitä me ollaan tähän mennessä jo ostettu vauvaa varten. Stay tuned!

p.s. Vauvalla olisi nyt syntyessään jo hyvät mahdollisuudet selviytyä! 

maanantai 10. syyskuuta 2018

Reissumiehen vauva



Avomieheni tekee reissutyötä aina kesäisin, eli ajelee autolla ympäri Suomea, milloin missäkin. Muutamana kesänä ollaan jo totuttu siihen, että miehen reissutyön vuoksi vietetään aikaa eri kaupungeissa yleensä sunnuntaista torstaihin ja viikonloppu sitten saman katon alla. En ole koskaan aiemmin elänyt etäsuhteessa, joten en tiedä mitä se oikeasti on, mutta luulisin tämän olevan verrattavissa siihen osittain, ja ainakin ne neljä - viisi kuukautta vuodesta.


Millaista raskausaika on reissumiehen kanssa?

Raskausaikana huomion ja läheisyyden tarve on ainakin itsellä lisääntynyt. Jos toinen on kotona vain viikonloppuisin, niin tämähän selkeästi muodostuu ensimmäiseksi ongelmaksi, sillä mahdollisuus varsinkin läheisyyden saamiseen on minimaalinen verrattuna normaalissa parisuhteessa oleville.

Neuvola- ja ultrausajat osuvat aina viikolle, eikä niitä ole varmaan edes saatavissa viikonlopuiksi, ainakaan kunnallisella puolella. Meillä on onneksi löytynyt osissa näistä ajoista sellainen ratkaisu, että olemme saaneet muutaman ajan aina perjantaille, jolloin tuo mies on päässyt mukaan. Kuitenkin nämä ajat ovat todella tiukassa, joten niiden kanssa on joutunut säätämään ja olen joutunut menemään yksin monelle neuvolakäynnille sekä esimerkiksi niskaturvotus -ultraan.

Kaikilta osin, niin onhan tämä ollut raskasta tähän mennessä. Ei ole ketään, kenen kanssa jakaa asioita kasvotusten tai kokeilemalla (esimerkiksi ensimmäiset ulospäin tuntuvat potkut). Alkuraskauden huono-olo ja väsymys yhdistettynä koiranpennun kanssa olemiseen ja ylipäätään koirien ja kodin hoitamiseen, ja pitihän siinä myös pitää itsestään huolta, ja opiskella. Ollaan saatu paljon apua mun vanhemmilta toiselta puolen Suomea ja yritetty saada miehelle konkretisoitumaan tämä asia enemmän vapaaehtoisten (ylimääräisten) ultrien avulla, eli kun tukiverkko on kunnossa niin kyllä asiat järjestyvät.

Ajattelen, että loppuraskautta kohden tämä yksinolo olisi vieläkin pahempaa, sillä mies ei pystyisi luomaan yhteyttä vauvaan ollessaan poissa samalla tavalla, kun esimerkiksi tekemällä joka ilta jotain tiettyjä rutiineita ja juttelemalla vauvalle. Minulle on myös tullut pelko, että yksinollessa tapahtuu jotain ja pyörryn tai muuta vastaavaa. Kuitenkin meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että reissuhommat loppuu pian ja päästään kumpikin "nauttimaan" loppuraskaudesta ja yhdessäolosta.