Meillä on edessä muutto toiseen kaupunkiin nyt kuun vaihteessa ja aloin miettimään, että montakohan kertaa me oikein ollaan pakattu meidän elämä ja siirretty se toiseen asuntoon. Tammikuusta 2017 lähtien laskettuna, me ollaan tämän tulevan muuton jälkeen muutettu neljä kertaa, siis miettikää - neljä kertaa vajaan kahden vuoden aikana!
Tässä on tietysti taustalla monta asiaa, kuten että ostettiin yhteinen asunto alkuvuodesta 2017, jonka jälkeen kesällä 2017 sain kuulla päässeeni eri kaupunkiin opiskelemaan ja oli pakko löytää asunto nopeasti. Se asunto ei kuitenkaan miellyttänyt, joten muutettiin uudestaan loppusyksystä 2017 ja nyt vuoden jälkeen tästä ihanasta unelma-asunnosta on luovuttava ja muutettava takaisin kotikonnuille hetkeksi, tosin vapaaehtoisesti tämäkin. Oltaishan me tänne Joensuuhunkin voitu jäädä..
Miksi me siis taas muutetaan? Kun saimme tietää raskaudesta, meillä oli aikaa miettiä tulevaa ja mitä haluamme tehdä ja mikä olisi viisasta. Tarkoituksenamme oli aluksi muuttaa Tampereelle väliaikaisesti pariksi kuukaudeksi, siis synnyttämään ja siksi aikaa että pääsisi alkuun vauva-arjessa saaden tarpeen vaatiessa apua läheisiltämme. Kuitenkaan rahatilanteemme ei tähän olisi nykyisen asuntomme vuokrahinnalla ollut otollinen, joten jouduimme miettimään muita vaihtoehtoja. Samoihin aikoihin omistusasuntomme kulut Tampereella olivat nousseet ja jäimme siitä tappiolle joka kuukausi, joten mieleemme tuli ajatus että miksemme muuttaisi takaisin omistamaamme asuntoon hieman pidemmäksi aikaa. Mieheni T on luultavasti joka tapauksessa lomautettuna talven ja itse olen äitiyslomalla sekä sen jälkeen vanhempainvapaalla, joten mahdollisuudet muuttaa Tampereelle pidemmäksi aikaa olivat oikeasti hyvät.
Päädyimme siis muuttamaan takaisin Länsi-Suomeen ja asumme siellä ainakin ensi kesään saakka, kunnes taas joudumme miettimään asumistamme uudemman kerran kouluni jatkuessa taas syyskuussa 2019. Hyvinä puolina tässä näemme sen, että läheisemme asuvat siellä ja saamme tarvittaessa apua niin vauvan, kun koirienkin kanssa ja ei ainakaan päivisin ole tekemisen puute, kun kavereita on myös niillä suunnilla. Huonona puolena tietysti, että joudumme luopumaan tästä ihanasta asunnosta, mutta myös pakkaaminen ja muuttaminen taas kerran, ja tälläkertaa minustakaan ei ole mitään hyötyä.. Onneksi äitini on myös harjaantunut muuttaja, joten tietää miten hommat toimii ja saadaan sieltä suunnalta paljon apua tähän muuttoon.
Siispä nähdään taas joskus Itä-Suomi ja hello again Tampere!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti