Sokerirasitus

Mitä tulee mieleen ensimmäisenä, kun sun käsketään olla 12 tuntia syömättä ja juomatta? Lisää siihen päälle vielä se, että joka aamu oikeastaan koko elämäsi ajan oot syönyt aamupalan melkein heti herättyäsi ja et kestä yhtään nälän tunnetta. Jep jep, sitä kutsutaan sokerirasitukseksi ja tämä oli siis edessä perjantaina.

Viimeinen kolmannes alkoi juuri ja kuukausi takaperin olleella neuvolakäynnillä sain kuulla tästä hirvityksestä nimeltä sokerirasitus. Tähän joutuvat raskaana olevat, jos on yli 25-vuotias, ylipainoinen tai sukurasitteena diabetes. Käytännössähän tämä menee niin, että jos riskitekijät eivät ole kovin isot, menet tutkimuksiin vasta toisen kolmanneksen loppupuolella ja jos taas riskit on suuremmat, joudut rasitukseen jo heti toisen kolmanneksen alussa ja ilmeisesti myös toisen kerran myöhemmällä vaiheella. Tutkimuksella selvitetään verensokereita ja että kärsitkö raskausdiabeteksesta. Tutkimus etenee niin, että paastoat (ei vettä, ei ruokaa) 12 tuntia --> verikoe --> n. 3dl makeaa sokerilitkua kurkusta alas --> 1h odottelua --> verikoe --> 1h odottelua --> verikoe, jonka jälkeen tämä on ohi ja saat syödä. Kuulostaa kivalta, eikös?

En ole ottanut etukäteen selvää raskausdiabeteksesta, vaan oletan, että siitä kerrotaan sitten enemmän jos sellainen todetaan. Olen yksi maailman piikkikammoisimmista ihmisistä, joten tietenkään kolme verikoetta putkeen ei kauheasti houkutellut, saati sitten tämä syömättömyys. Mietin jo muutaman kerran, että voisiko sinne jättää jotenkin menemättä, mutta pakkohan se on hoitaa alta pois vauvan hyvinvoinninkin kannalta! Ja eikös se niin mene, että mitäpäs sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi...

Lopetin syömisen torstai-iltana kasin aikoihin, mutta olin päättänyt, että saan juoda vettä hillitysti kurkkukivun vuoksi. Heräsin jostain syystä yöllä 1.30 aikoihin ja valvoin 3 tuntia putkeen ja voitte vaan kuvitella millanen nälkä oli siinä kohtaa! Luojan kiitos sain nukuttua edes hetken, kunnes herätyskello soitti ja lähdin ajamaan terveyskeskukselle. Eka verikoe sujui hyvin ja pääsin juomaan glukoosilitkun ja saatiin kello käyntiin. Kirjoittelin omia tuntemuksia käynniltä näin:

8.17 - Litku juotu, yks muki olisi mennyt helposti, mutta toinen teki tiukkaa. Oli sen verran makeeta tavaraa, jota voisi kuvailla että vadelmajuissia triplavahvuudella. Pääsin onneksi makoilemaan sängylle ja ei haittaa vaikka olisi nukahtanutkin.

9.17 - Uusi putki verta samasta kädestä, tuntui vähän enemmän kun suoni oli valmiiksi jo vähän mustelmilla. Täytyy myöntää, että yllättävän nopeesti meni tuo eka tunti, kun kuunteli musiikkia ja selaili blogeja.

9.35 - Tässä mietiskellessä tajusin, että tuo sokerijuoma taisi viedä nälän tunteen kokonaan, koska normaalisti olisin nyt jo kaksin kerroin ja vaatimassa ruokaa.. heti.

10.07 - Alkoi huippaamaan kauheasti ja nälän tunne alkaa tulla, onneksi enää 10 minuuttia viimeiseen verikokeeseen.

10.25 - Selviydytty voittajana! Vika verikoe oli ihan kamala, kun pistettiin ensin toisesta kädestä, mutta suonta ei löytynyt. Tämän jälkeen pistettiin kädestä, josta verikoe numero 1 ja 2 otettiin ja sekään ei onnistunut. Vasta viimeisellä kerralla onnistuttiin saamaan verta toisen käden kämmenselästä, jossa piikki tietty sattu hieman enemmän. Hengissä kuitenkin ollaan ja nyt saan laittaa leipää ja vettä suuhun! Taidan käydä ostamassa myös jonkun herkun tuosta kahvilasta...

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tämä sokerirasituskoe oli odotettua helpompi ja ainoaksi haasteeksi mulle osui tuo verikokeiden ottaminen ja se yöllisen heräämisen takia tullut nälkä. Eli kunhan pääset vaan labraan, niin nälkä lähtee kyllä siitä ällöttävän makuisesta sokeriliemestä hetkeksi aikaa, eli sitä ei tarvitse pelätä. Voisin melkein sanoa, että voisin mennä toistekin. Nyt odotellaan tuloksia maanantaihin ja syödään herkkuja koko viikonloppu!