Hello world!

Tässähän kävikin sitten niin, että enhän mä sieltä Taysista enää ilman vauvaa kotiin lähtenyt. Tie oli  pitkä, mutta siitä myöhemmin enemmän. Lyhyesti ja yksinkertaisesti, niin lääkäri totesi käynnistyksen olevan oikeastaan ainoa vaihtoehto mun korkeiden verenpaineiden takia, ja että meidän ei kannata osallistua tutkimukseen koska käynnistys voidaan joutua tekemään vasta silloin 41+5. En tiedä vaikuttiko tähän päätökseen myös se, että tilanne tuolla alhaalla oli hyvinkin kiinni ja epäkypsä.

Siispä mut kirjattiin suoraan lääkärin vastaanotolta osastolle keskiviikkona alkuillasta ja kaunis tyttömme syntyi lopulta hyvävointisena kiireellisellä sektiolla lauantain vastaisena yönä, 5.1 kello 00.27. Kaikki ei mennyt siis ihan putkeen, mutta mulle jäi silti tosi hyvä mieli synnytyksestä kaikesta huolimatta. Sairaalasta kotiuduimme seuraavana keskiviikkona ja nyt ollaankin ehditty viettämään arkea kotona jo melkein parin viikon verran ja tutustuttu meidän ihanaan pieneen sammakkoon.

Kirjoittelen tosiaan tuon synnytyskertomuksen puhtaaksi tässä mahdollisimman pian, ja muutenkin enemmän siitä miten meillä on lähtenyt arki rullaamaan, mutta halusin tulla kirjoittelemaan pikaiset kuulumiset.

Joulukuisesta tammikuiseksi

Joulu ja uusivuosi on juhlittu ja maha vaan kasvaa. Neiti haluaa näköjään syntyä mielummin tammikuussa ja olla luokkansa vanhimpia..

Tänään viikot näyttää tasan 41+0 ja merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä ei ole. Harjoitussupistuksia on jonkun verran, mutta yhtään kipeää ei ole koko raskauden aikana ollut. Turvotus aiheuttaa ranteiden ja käsien kipuilun ja osittaisen toimimattomuuden, sekä mahan koko hankaloittaa yöunia ja liitoskivut kyljen kääntämistä. Muuten voisi sanoa, että aika menee aivan "normaalisti" eikä tunnu mitenkään liian hankalalta tämä olo, vaikka painokin alkaa lähentelemään 100kg, joka näin lyhyelle ihmiselle on kuitenkin aika paljon.

Itseasiassa ollaankin menossa tänään TAYSiin yliaikaiskontrolliin, sillä heillä on käynnissä siellä sellainen tutkimus, jossa tutkitaan käynnistämistä jo 41+0 sen normaalin 41+5 sijaan. Lupauduimme osallistua tutkimukseen, sillä totesimme, että tämän joutuu joka tapauksessa käynnistämään. :D Tällä käynnillä katsotaan siis soveltuvuutemme tutkimukseen ja jos olemme hyviä kandidaatteja, niin arvotaan käynnistysmenetelmä ja -ryhmä, eli kuulummeko siihen 41+0 vai 41+5 porukkaan. Jännät paikat edessä siis!

Ainiin, ja oikein hyvää uutta vuotta 2019!

Hankintoja: vaatteet

Tähän mennessä on tullut ostettua aika reippaasti vaatteita ja ollaan jonkun verran saatukin jo. Kuitenkin, kun esikoinen on tulossa, niin meillä ei ole mitään hajua kuinka paljon mitäkin tarvitsee, joten ollaan koitettu vähän arvailla.

Suunnilleen puolet vaatteista on ostettu käytettynä ja puolet sitten taas uutena ostettuja / saatuja. Aika neutraalilla linjalla vielä mennään näiden vaatteiden suhteen, joten voi olla että alkuvuodesta tulee ostettua vielä hieman lisää..

Meille on siis kertynyt vaatteita tähän mennessä:

Koko: 50

6kpl bodeja

6kpl housuja (avoimet lahkeet)

1kpl housut sukilla

4kpl ohuita pipoja

1kpl haalari lämmin

1kpl lappuhaalari

1kpl ohut haalari

1kpl huppari

2kpl sukkahousut

Koko: 56

2kpl haalareita +1

1kpl lappuhaalari

10kpl bodeja

3kpl housuja (sukilla)

2kpl housuja avoimet

1kpl lämmin pipo

1kpl ”kesämuumibody”

Koko: 62

3kpl haalareita

1kpl lappuhaalari

5kpl housuja

1kpl paita

5kpl bodeja

Hankintoja: vaunut

Jo joskus silloin aikanaan, kun vasta haaveilin vauvasta, oli mulle selvää millaiset vaunut ehdottomasti haluaisin. Näin muistaakseni jollain tutulla valkoista nahkaa olevat vaunut ja ihastuin niihin heti. En muistanut tätä enää sen jälkeen, kunnes nyt kun asia tuli ajankohtaiseksi myös itsellä. Mieleeni palasi tämä ajatus ja halu vaunuista, jotka olivat valkoista nahkaa, mutta pidin kuitenkin mieleni avoinna ja aloimme mieheni kanssa tutkimaan eri vaihtoehtoja.

Tuli heti selväksi, että silmäämme miellytti vain yhden merkin vaunut, Emmaljungat, mikä oli musta vähän hassua ottaen huomioon mun nimen ja sen, että mies on asunut yli puolet elämästään Ruotsissa, josta myös nämä vaunut ovat lähtöisin. Huomasimme myös, että kummankin silmää miellytti vaaleat sävyt ja jäimme arpomaan vaaleanharmaan kankaan, sekä valkoisen (keino)nahan välillä ja muutaman kerran käytiin myös liikkeessä näitä katselemassa.

Meille oli aluksi jo selvää, että ostamme vaunut uusina jos vain yhtään lompakon nyörit antaa myöden, sillä näissä on myös hyvä jälleenmyyntiarvo ja totta puhuen en ole koskaan ollut kirpputorien ja käytetyn tavaran ystävä (kiitos tästä omalle äidilleni :D). Lopulta kävikin sitten hyvä tuuri, kun Emmaljungan uusi mallisto oli juuri saapumassa, niin vanhaa mallistoa myytiin pois ihan hyvillä tarjouksilla.

Päätimme sitten tuossa jo ennen rakenneultraa kotiuttaa seuraavat vaunut: Emmaljunga Duo Edge rungolla ja White Leatherette kuosilla. Valitsimme vaunuihin myös ilmakumirenkaat, sillä jonkin verran tulee pyörittyä myös tuolla maastossa koirien takia ja onhan meillä myös talvisin lunta tai loskaa ja kun ei asuta missään ydinkeskustassa. Päädyimme siis lopulta tähän valkoiseen nahkaan, kun totesimme sen olevan helpommin puhdistettavissa pyyhkäisemällä, kun vaalea kangas.

Vaunut tuntuivat hyvältä koeajossa ja ainoana huonona puolena tähän mennessä on vaunujen koko kasattuna, joten ei ehkä ihan joka paikkaan voi ottaa näitä mukaan, mutta silti emme malta odottaa, että pääsemme testaamaan näitä käytännössä!

Ostin vaunuihin myös merkkiin ja malliin sopivan lämpöpussin talvea varten :)

Kirjoitan uuden tekstin vaunuista myöhemmin, jossa kerron hyvistä, sekä huonoista puolista, kunhan siis olemme saaneet testattua näitä hetken aikaa.

Sokerirasitus

Mitä tulee mieleen ensimmäisenä, kun sun käsketään olla 12 tuntia syömättä ja juomatta? Lisää siihen päälle vielä se, että joka aamu oikeastaan koko elämäsi ajan oot syönyt aamupalan melkein heti herättyäsi ja et kestä yhtään nälän tunnetta. Jep jep, sitä kutsutaan sokerirasitukseksi ja tämä oli siis edessä perjantaina.

Viimeinen kolmannes alkoi juuri ja kuukausi takaperin olleella neuvolakäynnillä sain kuulla tästä hirvityksestä nimeltä sokerirasitus. Tähän joutuvat raskaana olevat, jos on yli 25-vuotias, ylipainoinen tai sukurasitteena diabetes. Käytännössähän tämä menee niin, että jos riskitekijät eivät ole kovin isot, menet tutkimuksiin vasta toisen kolmanneksen loppupuolella ja jos taas riskit on suuremmat, joudut rasitukseen jo heti toisen kolmanneksen alussa ja ilmeisesti myös toisen kerran myöhemmällä vaiheella. Tutkimuksella selvitetään verensokereita ja että kärsitkö raskausdiabeteksesta. Tutkimus etenee niin, että paastoat (ei vettä, ei ruokaa) 12 tuntia --> verikoe --> n. 3dl makeaa sokerilitkua kurkusta alas --> 1h odottelua --> verikoe --> 1h odottelua --> verikoe, jonka jälkeen tämä on ohi ja saat syödä. Kuulostaa kivalta, eikös?

En ole ottanut etukäteen selvää raskausdiabeteksesta, vaan oletan, että siitä kerrotaan sitten enemmän jos sellainen todetaan. Olen yksi maailman piikkikammoisimmista ihmisistä, joten tietenkään kolme verikoetta putkeen ei kauheasti houkutellut, saati sitten tämä syömättömyys. Mietin jo muutaman kerran, että voisiko sinne jättää jotenkin menemättä, mutta pakkohan se on hoitaa alta pois vauvan hyvinvoinninkin kannalta! Ja eikös se niin mene, että mitäpäs sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi...

Lopetin syömisen torstai-iltana kasin aikoihin, mutta olin päättänyt, että saan juoda vettä hillitysti kurkkukivun vuoksi. Heräsin jostain syystä yöllä 1.30 aikoihin ja valvoin 3 tuntia putkeen ja voitte vaan kuvitella millanen nälkä oli siinä kohtaa! Luojan kiitos sain nukuttua edes hetken, kunnes herätyskello soitti ja lähdin ajamaan terveyskeskukselle. Eka verikoe sujui hyvin ja pääsin juomaan glukoosilitkun ja saatiin kello käyntiin. Kirjoittelin omia tuntemuksia käynniltä näin:

8.17 - Litku juotu, yks muki olisi mennyt helposti, mutta toinen teki tiukkaa. Oli sen verran makeeta tavaraa, jota voisi kuvailla että vadelmajuissia triplavahvuudella. Pääsin onneksi makoilemaan sängylle ja ei haittaa vaikka olisi nukahtanutkin.

9.17 - Uusi putki verta samasta kädestä, tuntui vähän enemmän kun suoni oli valmiiksi jo vähän mustelmilla. Täytyy myöntää, että yllättävän nopeesti meni tuo eka tunti, kun kuunteli musiikkia ja selaili blogeja.

9.35 - Tässä mietiskellessä tajusin, että tuo sokerijuoma taisi viedä nälän tunteen kokonaan, koska normaalisti olisin nyt jo kaksin kerroin ja vaatimassa ruokaa.. heti.

10.07 - Alkoi huippaamaan kauheasti ja nälän tunne alkaa tulla, onneksi enää 10 minuuttia viimeiseen verikokeeseen.

10.25 - Selviydytty voittajana! Vika verikoe oli ihan kamala, kun pistettiin ensin toisesta kädestä, mutta suonta ei löytynyt. Tämän jälkeen pistettiin kädestä, josta verikoe numero 1 ja 2 otettiin ja sekään ei onnistunut. Vasta viimeisellä kerralla onnistuttiin saamaan verta toisen käden kämmenselästä, jossa piikki tietty sattu hieman enemmän. Hengissä kuitenkin ollaan ja nyt saan laittaa leipää ja vettä suuhun! Taidan käydä ostamassa myös jonkun herkun tuosta kahvilasta...

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tämä sokerirasituskoe oli odotettua helpompi ja ainoaksi haasteeksi mulle osui tuo verikokeiden ottaminen ja se yöllisen heräämisen takia tullut nälkä. Eli kunhan pääset vaan labraan, niin nälkä lähtee kyllä siitä ällöttävän makuisesta sokeriliemestä hetkeksi aikaa, eli sitä ei tarvitse pelätä. Voisin melkein sanoa, että voisin mennä toistekin. Nyt odotellaan tuloksia maanantaihin ja syödään herkkuja koko viikonloppu!

3D/4D Ultra

Raskausviikko: 28 (27+6)
Paino: +7,5kg
Fiilis: Flunssan väsyttämä
Oireet: Närästys!

Flunssa on jatkunut nyt pari viikkoa ja pikkuhiljaa elämä alkaa voittaa! Vaikka viimeksi kirjoitin, että onneksi ei tarvinnut perua kursseja niin kyllähän yksi intensiivikurssi piti jättää kuitenkin välistä puhekiellon ja tulehdusarvojen nousun vuoksi. Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan ja luultavasti loppuviikosta näytän jo ihan ihmiseltä.

Mietittiin pitkään, että mennäänkö vielä ylimääräiseen ultraan kurkkaamaan pientä ja päätettiinkin käydä Perhe-Artella, tällä kertaa Lahdessa, jo syyskuun alkupuolella taas sen edullisuuden takia. Silloin tyttö oli sen verran hankalassa asennossa, että edes tunnin ultrailun aikana ei saatu häntä liikkumaan parempaan asentoon parempien kuvien toivossa edes makealla mehulla tai sellaisella liinalla keikuttelemalla, joten meille tarjottiin mahdollisuutta uusintaultraan. Tämä onkin mun mielestä tosi hieno juttu, että heillä on tällainen mahdollisuus, sillä eihän se heidän vika ole (ja kätilön mukaan eikä kyllä meidänkään) jos hyviä kuvia ei saada. Eli siis varattiin uusi aika parin viikon päähän ja sen aika oli siis nyt viime viikonloppuna.

Päästyämme Lahteen kävin kätilön kehoituksesta syömässä juuri ennen ultrausta, mutta silti ultrattuamme hetken huomasimme tytön nukkuvan. Ei siinä, automatkalla oli kyllä menossa sellaiset bileet tuolla mahassa, etten yhtään ihmetellyt tuota väsymystä. Asento oli tällä kertaa hyvä, mutta jalat ja kädet oli kasvojen edessä, joten taas keinuteltiin mahaa hetki sellaisen liinan avulla ja siitä olikin apua! Tyttö heräsi ja alkoi liikehtimään, sekä nuolemaan varpaitaan. Lopulta hänellä kävi "vahinko", ja jalat ja kädet jäivätkin kasvojen alapuolelle eli saatiin ainakin muutama parempi kuva. Tämän jälkeen hän taisi herätä kunnolla, sillä alkoi availemaan silmiään ja näyttämään kunnolla kieltään, jolloin saatiin myös hyvää liikkuvaa kuvaa. Kätilökin sanoi, että harvemmin näillä viikoilla näkee näin selvästi vauvan availevan silmiään varsinkin ultrauksen aikana, joten päästiin todistamaan yhtä harvinaisuutta sitten myös. :)

Ensimmäinen ultrauskerta maksoi muistaakseni yhteensä 150 euroa ja tämä uusintaultraus siis 20 euroa, joten oli kyllä jokaisen euron arvoista nähdä tyttö ja vieläpä kahteen kertaan! Ekalla kerralla ajettiin Lahteen siis Tampereelta, joten päiväreissun hinnaksi ei tullut kuin tuo ultra, lounas ja polttoaineet. Toisella kerralla jouduttiin ajelemaan Joensuusta saakka, joten oltiin yötä Mikkelissä (tosin ilmaiseksi) ja kuluja esimerkiksi syömisestä tuli hieman. Kuitenkin luulen, että selvittiin halvemmalla, kun jos oltaisi käyty lähempänä ja maksettu se yli 300 euroa yhdestä ultrauskerrasta, jolloin tytön asentokin olisi voinut olla huono. Ollaan tosi tyytyväisiä näihin reissuihin ja varmasti suositellaan Perhe-Artea (ja varsinkin kätilö Maijua)  meidän omien kokemusten perusteella myös muille!

Kesän päättäjäiset

Raskausviikko: 26 (25+5)
Paino: +5,5kg
Fiilis: Reipas ja iloinen.
Oireet: Iltapainotteinen närästys, vessassa ramppaaminen, päiväunien tarve

Lämpimät kelit on nyt toistaiseksi lähteneet pois sateen ja syksyisen kelin tieltä. Normaalisti ajattelisin sen olevan tosi kurja juttu, mutta nyt voisin melkein tuulettaa. Saan nukuttua yöt paljon paremmin ja ulkonakin on mukavampi käydä kävelemässä vaikka sataakin vettä. Koulun alku oli ja meni ja oon ollut ruhtinaallisen viikon koululla tähän mennessä. Tiedossa olisi vielä yksi kuusi päivää kestävä intensiivikurssi, tentti, sekä kirjallisuustehtävä ja sitten päästään joudutaan muuttamaan toiseen kaupunkiin ja sen jälkeen voikin jäädä virallisesti äippälomalle!

Viime viikonloppuna pidettiin suvun mökillä kesän päättäjäiset ja meidän perinteenä on pitää ne rapujuhlien muodossa. Juhlat on viimeisten vuosien saatossa muuttuneet kyllä tosi paljon, kun ennen saatettiin valvoa helposti aamuyöhön saakka kuunnellen musiikkia. Tänä vuonna kaikki 16 ihmistä (mahat täynnä rapuja, sekä eri ruokalajeja ja viinejä) olivat nukkumassa jo yhden jälkeen ja luulen, että mitä enemmän ikää ja lapsia tulee, niin sitä aikaisemmin valot sammuvat.



Tätä juhlaa verraten tämän vuoden juhannukseen, mun oli tosi paljon helpompi olla juomatta eli ei tuntunut yhtään niin pahalle. Toki uutena asiana on tullut sillon tällöin esiintyvä ja varsinkin viime viikonloppuna paheneva tupakanhimo, vaikka oon ollut polttamatta jo 5 kuukautta. Mistä tää johtuu ja lähteekö se ikinä pois? :D



Voisin lähiaikoina kirjoitella hieman noista isommista hankinnoista, että mitä me ollaan tähän mennessä jo ostettu vauvaa varten. Stay tuned!

p.s. Vauvalla olisi nyt syntyessään jo hyvät mahdollisuudet selviytyä! ♥

Rakenneultra rv 20+2

Hyvin huonosti nukutun yön jälkeen suunnattiin heti perjantaina aamusta Pohjois-Karjalan keskussairaalan äitiyspoliklinikalle. Oltiin juuri ajoissa ja päästiin suoraan kätilön ultrattavaksi. Moni ajattelee rakenneultran tarkoituksen olevan vauvan sukupuolen selvittäminen ja monesti saakin kysymyksiä ultran jälkeen, että no selvisikö sukupuoli, vaikka oikeasti pitäisi kysyä ensin, että oliko vauvalla kaikki hyvin. Rakenneultran tarkoitushan on nimittäin selvittää vauvan rakenteita ja niiden puutteita tai mahdollisia toiminnallisia häiriöitä. Yöllinen jännitys siis varmaan johtui siitä, kun pelkäsin että onhan kaikki hyvin. Etukäteen meille neuvolassa annetussa lapussa ilmoitettiin myös, että tutkimuksen tarkoituksena ei ole selvittää vauvan sukupuolta ja pelkäsinkin, ettei sitä saataisi tietää.

Kovin oli käsi pään edessä kokoajan, niin ei saatu kunnon 4d kuvaa

Meidän pieni oli tosi rauhallinen koko ultrauksen ajan ja vain pikkusen liikutteli jalkoja ja käsiään, sekä oikein haukotteli isän kanssa täsmälleen samaan aikaan :D! Taisi häntäkin väsyttää ne edellisen yön vähäiset unet. Kaikki oli hyvin ja pieni vastasi muutaman päivän kokoa pienempää, paitsi reisiluu oli kasvanut ajallaan, joten ainakaan äitinsä lyhyitä jalkoja ei ole nähtävästi perinyt.. Seuraavaa ultraa ei sitten pitäisi olla ollenkaan näiden tietojen mukaan, mutta ajateltiin käydä jossain kohtaa yksityisellä 4d ultrassa katselemassa vielä pientä.

Meille tulee tyttövauva!

Vihatut ja rakastetut

Raskauden alussa aika monella on ruokia joita ei vain pysty syömään tai päinvastoin niitä joita tekee kokoajan mieli. Monella saattaa ilmaantua myös hajuja, jotka tuoksuvat "syötävän" hyvälle tai jotka laittavat aina yökkäämään. Tässä vähän mun listaa so far.

Vihatut

- PUNAINEN LIHA! (oon henkeen ja vereen lihansyöjä ja syön punasta lihaa normaalisti vähintään joku 5krt viikossa, mutta eipä oo johonkin kolmeen kuukauteen maistunu...)
- Jääkaapin haju
- Kaikki eritteet (oon aina ollu kyllä herkkä, mut nyt oon vielä 10x pahempi)
- Alkuraskaudessa kaikki makea ällötti
- Kaikki makunuuskien hajut
- Tupakansavu
- Kahvi


Rakastetut

- RANSKALAISET!
- Kaikki suolainen ja tosi rasvainen (varsinkin alkuraskaudessa)
- Palmoliven milk & olive saippua (ja kaikki muut ihanat saippuat)
- Hesen minikana -ateria
- Hesen mansikka-banaani -smoothie
- Mansikat
- Vadelmat
- Herneet
- Sitruunavesi (ja muut tosi kirpeät jutut)
- Aurajuusto (sain neuvolasta luvan syödä hyvin kuumennettuna)
- Kinkku aura -kotzone
- Kanapastasalaatti
- Sitruunakermakanapasta
- Rice Krispies -riisimurot viikolle 18 saakka
- Banaani aamupalana
- Valion eila banaanijogurtti
- Appelsiinimehu

Vielä olis pikkusen reilu puolet jäljellä, joten katsotaan tuleeko jotain kunnon ylläreitä tässä raskauden edetessä... :D

Raskaudesta kertominen

Meille oli heti alusta asti selvää, että riskiviikkojen vuoksi raskaus pidetään salassa ensimmäisen kolmanneksen ajan, niskaturvotusultraan asti. Salassapitoa helpotti hieman se, että asutaan toisella puolella Suomea sekä se, että miehen reissuhommat oli juuri alkaneet joten myöskään käyntejä kotipaikkakunnalle ei kauheammin tullut. Jouduttiin kuitenkin käymään kotipaikkakunnalla itseasiassa päivä sen jälkeen, kun testi näytti positiivista. Oltiin hakemassa meidän koiranpentua ja piti viettää yö mun vanhemmilla. Hyvinkin äkkiä keksin maailman parhaan syyn lopettaa tupakointi, sillä olinhan mä jo jonkun aikaa puhunut että pitäis lopettaa. Tämä tarina perustui oikeastaan osittain totuuteen, sillä mulla loppui edellisenä iltana ihan oikeasti tupakat ja olis aamulla pitänyt hakea kaupasta lisää. Kuitenkin jätin mainitsematta positiivisen raskaustestin ja että ei mulle oikeasti aamulla tullut kiire kouluun, vaan en halunnut ostaa enää lisää. Näinkin simppeli tarina näytti uppoavan hyvin äitiin, sekä myös iskään ja pikkuveljeen. Tätä voisi käyttää siis toistekin! :D Kysyin tästä jopa myöhemmin ja kyllä ne sano uskoneensa ja että olin mä lopettamisesta useasti jo puhunut... Aina muistin mainita auton hanskalokerossa olevan askin, joka on hätätilanteita varten ja tämäkin on itseasiassa ihan totta, mutta ei se siellä tarkoituksella hätävaralta ole, että no worries en aatellu sauhutella enää.

Kerrottiin mun äidille raskaudesta joskus viikolla 6+, sekä mun iskälle ja veljelle, sekä miehen äidille jokunen viikko ton jälkeen. Meidän äiti on sellanen haukka, että se aistii ihan kaiken, joten en voinut vaan olla hiljaa ja kyllä me oltais ikävästä tilanteesta joka tapauksessa kerrottu kaikille ketkä sen sai tietää ennen toisen kolmanneksen alkua. Parille kaverille ja loppu suvulle kerrottiin nt-ultran jälkeen ja juuri itseasiassa sunnuntaina (17+4) laitettiin faceen postaus tulevasta tyypistä.

Äiti
Ostettiin mun äitille Mauri Kunnaksen Isovanhempien kirja, joka annettiin hälle ja sanottiin että voit sitten alkaa täyttämään tätä. Ei mennyt montaa sekuntia, kun hymy nousi korviin saakka: "Siis mitä! Tuleeko teille vauva?" Hahhah, reaktio oli kyllä loistava, mutta oli se kuulemma silti jotain aavistellut.

Muut perheenjäsenet
Mun iskälle ja veljelle kertomisen kunnian annoin äitille, kun en uskaltanut sanoa mitään ja ehkä pelkäsin vähän reaktioita. Iskä otti normaalisti oman aikansa ja onnitteli kunnolla vasta myöhemmin illalla. Pikkuveli oli iloinen ja pyysi lupaa kertoa tyttöystävälleen, joka vieritti sitten ikuisena vauvakuumeilijana myös muutaman kyyneleen. Miehen äitille mies kertoi automatkalla ja oli ollut myös iloinen tulevasta lapsenlapsesta.

Kavereille kertominen
Mä kerroin kahdelle kaverille heti, kun pääsin nt-ultrasta kotipihaan. Toiselle tein snapchat videon, jossa kerron, että kuinka oon pahoillani ettei olla nähty hetkeen ja että kun oon ollu ihan erakko, mutta sille on syynsä ja sit näytin ultrakuvaa. Piti laittaa viesti perään, että kurkkaa snapchat jossain rauhallisessa paikassa äänet päällä ja se meinas jo jättää viestin vasta illaksi, mut kerroin et kannattaa jo ruokatunnilla kurkata. Toiselle kaverille laitoin aikalailla samanlaisen viestin ääniviestinä whatsuppiin ja perään ultrakuvan. Tosin tajusin jälkeenpäin, että sehän näki sen kuvan ennen sitä ääniviestiä, joten jouduin vielä korjaamaan tekstinä et kuuntele myös toi viesti silti. :D

Sukulaiset ja muut kaverit
Meillä ei oikeastaan kummallakaan ollut mitään isoa halua levitellä heti asiaa, joten annoin luvan kaikille puhua avoimesti asiasta. Äitini innokkaana hoiti sukulaisille kertomisen juhannuksena ja itse soiteltiin mun mummi ja miehen isovanhemmat läpi. Muut kaverit sai tietää myös tuon puskaradion kautta.

Facebook ja muita mielestäni kivoja tapoja kertoa
Laitettiin facebookkiin kuva meidän yhdestä koirasta, jolla on kaulassa lappu "isoveli 2018", sekä toinen kuva, jossa yksi haalari, neuvolakortti ja ultrakuva. Kuvat on kivoja tapoja kertoa asioita oli se sitten henkilökohtaisella kirjeellä tai facebookissa, ja oli siinä sitten eläimiä, kummankin kädet raskausmahan päällä, kolmet erikokoiset kengät tai kolmet erikokoiset vaatekappaleet.

Kirja ja kuva: Adlibris

Miten te ootte kertonut raskaudesta läheisille tai mikä olisi teidän lempparitapa kertomiselle?

Pahoinvointi ja kesäopinnot

Sain tietää olevani raskaana huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin koulua oli enää jäljellä pari hassua viikkoa. Olin kuitenkin valinnut kesälle muutaman kurssin sillä ajatuksella, että tuskinpa tulee kahta viivaa tikkuun ja jos tulee, niin ei se sitten niin paha ole... no EIPÄ!

Pahoinvointia ei näkynyt ennen toukokuun loppua, joten sain käytyä suhteellisen hyvin muutaman kurssin ilman isompia poissaoloja. Jouduin laittamaan meidän opettajalle sähköpostia tilanteestani ja toivoin ymmärrystä, jota häneltä onneksi löytyi ja joustavuutta paljon enemmän kun uskalsin toivoa. Kerroin hänelle myös, että jos tämä pahenee ja jatkuu vielä kauankin, niin saatan jättää kurssin kesken.

Sitten se pahoinvointi alkoikin kunnolla, aiemmin kertomallani 24/7 krapulalla (eli paha olo kokoajan ja vähänkin liikaa liikettä, niin tuntuu että laatta lentää). Tämä alkoi (onneksi) juuri sopivasti meidän "väliviikolla" eli viikon lomalla. Ekalla kurssiviikolla tauon jälkeen teki vähän tiukkaa olla paikalla 4h putkeen keskustelemalla ruotsiksi ryhmätehtävissä ja tässä oli myös lisäksi se ongelma, että jos koulun ruokalassa oli jotain pahaa ruokaa, niin en pystynyt menemään sinne ollenkaan ja jouduin käydä muualla syömässä. Selvisin kuitenkin kurssista rimaa hipoen poissaolojen suhteen ja pääsin jopa läpikin, jota en olisi ikinä uskonut.

kuva: babycenter.com

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis ja voin sanoa olevani ehdottomasti sitä mieltä, että aina kannattaa kertoa ja kysyä pahassa tilanteessa, sillä kyllä opettajatkin on ihmisiä, vaikka tietysti tietyt säännöt heilläkin on poissaolojen suhteen. En todellakaan tiedä montako kertaa olisi pitänyt tuo kurssi uusia, jos meidän opettaja ei olisi ollut joustava ja ymmärtävä, joten olen hänelle kyllä aika monta turhauttavaa tuntia ruotsin opiskelua velkaa. :D

Loppukesän opiskelenkin itsenäisesti tai ainakin yritän opiskella. Nämä helteet tekee niin väsyneeksi ja pahoinvoivaksi, ettei siitä oikein tule mitään. Jännä nähdä syksyllä, että miten toteutan vielä vikat opiskelut ennen mammalomaa, kun tiedossa on ainakin liikuntaa, musiikkia ja käsitöitä. Toivottavasti ei olisi monen tunnin luentoja, sillä muuten koulu saattaa venyä pidempään kun haluaisin sitä venyttää.

Onko joku muu joutunut venyttämään koulua raskauden vuoksi tai sovittamaan kursseja eritavalla alkuperäiseen suunnitelmaan nähden?

Doppler

Käytiin viikolla 10 hakemassa kotidoppler, eli sellainen kotona käytettävä ultraäänilaite, jolla saa ääniä kuuluviin. Eli yleensä sillä kuunnellaan sikiön sydänääniä ja liikkeitä. Olen aiemmin lukenut juttuja siitä, että doppler saattaisi olla jotenkin haitallinen sikiön kehityksen kannalta ja lähettää jonkinlaisia aaltoja(?), mutta kuitenkin hyödyt meni haittojen yli ja päädyttiin ostamaan sellainen ihan mun mielenrauhan takia ja eipä meidän neuvolan tätikään mitään pahaa tuosta laitteesta sanonut.

Oltiin Tampereella, niin käytiin sitten Verkkokauppa.comista hakemassa UnbornHeart, jossa on se itse laite, kuulokkeet ja mahdollisuus nähdä sydämen syke ja nauhottaa ääniä puhelimelle/tabletille ladattavan sovelluksen avulla. Ohjeissa lukee, että sikiön ääniä saa kuuluville vasta viikosta 15 eteenpäin, mutta itse kuuntelin niitä jo viikosta 11 eteenpäin. Mini sijaitsi silloin ja itseasiassa vieläkin alavatsalla ja ilmeisesti jotenkin hyvässä kohtaa äänten kuuluvuuden kannalta, vaikka istukka onkin etuseinämässä.

Kuva: verkkokauppa.com / UnbornHeart Kotidopplerlaite 44,90e

Kokeillessani laitetta ensimmäisiä kertoja, en osannut huolestua vaikken saanutkaan ääniä heti kuuluviin. Olin lukenut muualtakin, että äänten kuuleminen saattaisi tosiaan mennä lähemmäs viikkoa 15. Viikolla 11 äänet alkoivat selkeästi kuulumaan ja osasin jo erottaa omat ja sikiön sydänäänet. Muutaman kerran katselin ja nauhoitin sydänääniä tabletille, jotta sain myös miehelle työreissuun äänet kuuluviin. Tabletin näytöltä oli myös kiva katsella sikiön sykettä, joka pyöri jossain 140-150 välillä kokoajan. Ainoa huono puoli tässä laitteessa oli ehkä sen hankala muoto, jos vertaa esimerkiksi niihin, joissa ultrataan sellaisella puikolla. Tässä menee herkästi koko laite ja patterin kannet ja muut ihan tuohon geeliin, mutta tuo älypuhelimeen yhdistäminen ja äänten nauhoittaminen on vaan niin iso bonus, ettei haittaa yhtään!

Käytän doppleria pääsääntöisesti muutaman kerran viikossa ja nyt mitä pidemmälle raskaus etenee, sen paremmin ja kovempaa äänet kuuluvat. Tällä hetkellä minin syke kuulostaa laukkaavalta hevoselta, kun taas muutama viikko takaperin yhdistin sen sellaseen vanhaan jyskyttävään höyryjunaan.

Omasta mielestä doppler on loistava laite ja en tiedä mitä tekisin ilman sitä! Suosittelen siis kovasti varsinkin tälläisille ihmisille, jotka haluavat tietää kaikesta kaiken, ovat tosi uteliaita ja myös huolestuvat herkästi tai mielikuvitus lähtee laukkaamaan liikaa negatiiviseen suuntaan. Eihän se sykkeen löytyminen tarkoita automaattisesti, että kaikki olisi hyvin, mutta kyllähän se mieltä rauhoittaa jos sieltä jotain ääntä kuuluu. Tämä on siis kyllä ihan paras keksintö raskauden aikana ainakin siihen saakka, kunnes liikkeet alkavat tuntumaan.