Vihatut ja rakastetut

Raskauden alussa aika monella on ruokia joita ei vain pysty syömään tai päinvastoin niitä joita tekee kokoajan mieli. Monella saattaa ilmaantua myös hajuja, jotka tuoksuvat "syötävän" hyvälle tai jotka laittavat aina yökkäämään. Tässä vähän mun listaa so far.

Vihatut

- PUNAINEN LIHA! (oon henkeen ja vereen lihansyöjä ja syön punasta lihaa normaalisti vähintään joku 5krt viikossa, mutta eipä oo johonkin kolmeen kuukauteen maistunu...)
- Jääkaapin haju
- Kaikki eritteet (oon aina ollu kyllä herkkä, mut nyt oon vielä 10x pahempi)
- Alkuraskaudessa kaikki makea ällötti
- Kaikki makunuuskien hajut
- Tupakansavu
- Kahvi


Rakastetut

- RANSKALAISET!
- Kaikki suolainen ja tosi rasvainen (varsinkin alkuraskaudessa)
- Palmoliven milk & olive saippua (ja kaikki muut ihanat saippuat)
- Hesen minikana -ateria
- Hesen mansikka-banaani -smoothie
- Mansikat
- Vadelmat
- Herneet
- Sitruunavesi (ja muut tosi kirpeät jutut)
- Aurajuusto (sain neuvolasta luvan syödä hyvin kuumennettuna)
- Kinkku aura -kotzone
- Kanapastasalaatti
- Sitruunakermakanapasta
- Rice Krispies -riisimurot viikolle 18 saakka
- Banaani aamupalana
- Valion eila banaanijogurtti
- Appelsiinimehu

Vielä olis pikkusen reilu puolet jäljellä, joten katsotaan tuleeko jotain kunnon ylläreitä tässä raskauden edetessä... :D

Luokanopettajaksi ilman ylioppilastutkintoa

Sain kuulla vuonna 2016, että en luultavasti pysty enää ikinä tekemään parturi-kampaajan hommia, joten oli löydettävä uusi ala. Sitä sitten kissojen ja koirien kanssa mietittiin, että mitä pystyisin tekemään ja mikä kiinnostaa. Lopulta mieluisimmiksi ja fyysisesti sopivimmiksi koulutuksiksi valikoituivat sosionomi, luokanope ja lastentarhanope. Sen jälkeen aloin selvittämään, että mitä nykyään tarvitsee päästäkseen yliopistoon, sillä ammattikorkeakoulu, vaatimukset olivat jo selvillä.

Olen aina ajatellut, että jos ei suorita ylioppilastutkintoa niin ei myöskään pääse opiskelemaan yliopistoon. Kyllähän meille yläasteella (joskus vuonna x kylläkin) kerrottiin, että sen pitäisi onnistua, mutta en tiedä ketään kuka olisi tehnyt niin. Löysin opintopolusta ajankohtaista tietoa hakukelpoisuusvaatimuksista ja valintaperusteista. Kuitenkaan en huomannut katsoa valintaperusteista erikseen joka koulun kohdalla, ennen kun kutsut valintakokeisiin tulivat. Lastentarhanopen koulutuksessa oli vaan yksi valintajono, jossa laskettiin yo-kokeen pisteet yhteen valintakokeiden pisteiden kanssa, eli selvä no go mulle. Luokanopen koulutuksessa (ainakin Joensuussa) oli kaks jonoa, joista toisessa katsottiin vaan valintakokeen tulos ja sehän oli sitten se millä mä pääsinkin kouluun sisään.

Kirjoitan omien kokemuksieni kautta henkilönä, joka on suorittanut toisen asteen tutkinnon näyttökokeena yksityiskoulun jälkeen, ja hakenut ja päässyt ensimmäisellä kerralla yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi. Viimeisistä opinnoistani (muut, kuin parturi-kampaajan opinnot) on siis kulunut aikaa noin 10 vuotta.


Millaista yliopistossa opiskelu on ollut ilman lukiopohjaa tähän mennessä?

- Yliopistossa on paljon kirjojen lukemista ja teoriaa, eli jos et oo sen takia mennyt lukioon, niin mieti kahdesti jaksatko sitä lukemisen määrää nytkään (tai voitko joustaa arvosanoissa lukemalla hieman vähemmän :D)

- Ainakin meidän yliopistossa lähes kaikki opettajat olettaa, että kaikki opiskelijat olisivat käyneet lukion, sillä tunneilla kuulee paljon yleistystä mm. "muistatteko, kun lukiossa oli sitä ja tätä..."

- Kehityspsykologian osuudessa puhuttiin paljon lukion psykan tunneilla olleista Vygotskista ja muista tyypeistä, keistä mulla ei ollut ainakaan mitään hajua ja opettaja melkein tuomitsi kaikki hylättyyn ketkä ei oo lukenu psykaa pitkänä lukiossa. Kyllähän se sit läpi meni kuitenkin ja aika vähällä lukemisella...

- Ruotsista olisi pitänyt kirjoittaa kuulemma L, E tai M, että pääsee kurssista läpi, mutta kyllä mä pääsin näköjään läpi ihan mun peruskouluruotsilla. Muistaakseni englanninkin kurssista peloteltiin samaa.

- Itselle täytyy miettiä todella realistiset tavoitteet (ainakin aluksi) ja selvittää itselle sopivin opiskelutapa ja -aikataulu, sillä itsenäistä työskentelyä on tosi paljon!


Lukion merkitystä korostetaan siis todella paljon yliopistossa vieläkin jo pääsykokeista lähtien, vaikka tänäpäivänä pitäisi olla itsestäänselvyys, että kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ole sitä lukiopohjaa. Yliopistossa pärjää ihan hyvin ilman ylioppilastutkintoa, jos vaan on valmis tekemään hieman enemmän töitä sen eteen, että pysyy kaikessa mukana. Nythän on myös kehitteillä se pääsykoeuudistus, joka astuu voimaan 2020. Mielestäni tämä uudistus alentaa entisestään ammattikoulun käyneiden mahdollisuuksia päästä yliopistoon ja ylipäätään niiden, joilla ei ne kirjoitukset ole menneet niin hyvin. En tiedä miksi nuo päättäjät haluavat tehdä sen noin muuta kuin säästöjen vuoksi, sillä itse ainakin näen tämän uudistuksen todella vanhanaikaisena ja olen myös sitä mieltä, että ammattikouluista tulevilla (ja niillä, kenellä ylioppilastutkinto ei ole mennyt ihan nappiin) saattaa olla nimenomaan suurin motivaatio opiskella, sillä he tiedostavat olevansa alakynnessä opinnoissa jo hetki alkumetreillä.

Isokokoinen äiti

Viimeaikoina on saanut lukea vaikka minkälaisia kirjoituksia ja mielipiteitä liittyen ihmisten painoon ja sen käsittelemiseen, sekä raskauden aikaiseen turhaan lihomiseen, mutta en halua ottaa kantaa niihin asioihin. Tässä tekstissä haluan kertoa oman mielipiteeni ja omat tuntemukset henkilökohtaisesta raskauden aikaisesta painonnoususta, sitä edeltäneestä tilanteesta ja toiveita tilanteestani raskauden jälkeen. Nimittäin silloin, kun oma peilikuva alkaa näyttää siltä ettet haluaisi nähdä edes parhaita kavereitasi, olisi jotain tehtävä. Kuitenkin raskauden aikana mahdollisuus tehdä asialle yhtään mitään on oikeastaan olematon, joten miten oma mieli ja pää kestää tämän, kaikkien muiden muutosten lisäksi?

Muutama vuosi takaperin olin normaalipainoinen, kunnes sairastuin tähän toiminnalliseen sairauteen, josta kukaan ei oikein tiennyt mitään. Lääkäreiden ja fysioterapeuttejen näkemykset liikunnasta olivat erilaiset: joidenkin mielestä sai urheilla ja joidenkin mielestä piti lopettaa urheilu kokonaan. Lopetin salilla käymisen ja jätin pelkät kävelylenkit koirien kanssa, joka tietysti näkyi myös vaa´an lukemissa pikkuhiljaa. Masennus alkoi pikkuhiljaa kolkutella oven takana ja oli helpompi hakea ruokaa, kuin tehdä sitä itse ja myös e-pillereiden merkin vaihdolla saattoi olla hieman osuutta asiaan noissa mielentilan muutoksissa. Nämä kaikki kun laittaa yhteen, niin eihän siitä muuta seuraa kun lisää kiloja.

Niin tai näin, siinä sitä oltiin, 10 kiloa isompana. Vanhat vaatteet eivät enää mahtuneet päälle ja joutui ostamaan kokoajan uusia. Lopulta sain luotettavalta lääkäriltä luvan aloittaa uudelleen saliharrastuksen. Kevään ja kesän kävinkin ahkerasti salilla, mutta kesän lopuksi muutimme uudelle paikkakunnalle ja salilla käynti loppui ja pelkät koiralenkit jäivät. Omaa tyhmyyttähän tämä on ollut, kun ei ole jaksanut etsiä uutta personal traineria ja mieleistä salia täältä päin, mutta toisaalta myös halusin panostaa 100% ajastani kouluun, perheeseen ja koiriin, koska uusi elämäntilanne oli haastava meille kaikille. 8 kuukautta myöhemmin ja 15 kiloa isompana tein positiivisen raskaustestin ja vaikka neuvolatäti eikä ultralääkäri ole sitä ääneen sanonut niin papereissani lukee tuleva äiti, jolla on lievä obesiteetti. En tiedä, miten tämä tulee vaikuttamaan raskauteen, synnytykseen ja lapseemme, kun kukaan asiantuntija ei ole sitä minulle suoraan sanonut. Toisaalta ehkä he eivät halua ottaa mitään riskiä siitä mahdollisesti seuraavasta raskauden aikaisesta painonpudotuksesta, mikä on ehdottomasti kielletty.

En ole pystynyt syömään terveellisesti, sillä mikään ruoka ei maistunut ensimmäiseen 13 viikkoon (lue: kaikki yökötti) ja nyt vielä viikolla 17 on niitä päiviä, kun ainoa mitä voi kuvitella syövänsä on ne riisimurot ja ranskalaiset tai hesen minikanahamppari. Olen yrittänyt parhaani mukaan kävellä ja liikkua, mutta alkuraskauden aikana sekin oli työn ja tuskan takana olojen vuoksi. Haluaisin tietää ihmisen, joka kaikesta tästä huolimatta pitäytyy tietyssä ruokavaliossa ja pystyy syömään täysin terveellisesti ja liikkumaan normaalisti. Nostan nimittäin hattua teille, ketkä siihen pystytte... minä en pystynyt.  Raskauden aikainen painonnousu pelottaa mua, sillä näen jo nyt peilissä valmiiksi ison ihmisen. Vanhat uudet vaatteet eivät enää mene päälle ja taas on joutunut uusimaan vaatekaappia. Toisaalta odotan sitä ihanaa pyöreää pallomahaa, josta ihmiset varmasti jo arvaavat että ei se pelkkää läskiä ole. Pelottaa kuitenkin, että ennen sitä vaihetta vanha masennus nostaa itseään esille ja pääsee valtaamaan mielen, vaikka tämän pitäisi olla elämän ihanin, iloisin ja onnellisin asia. Kyllähän sen tietää jo raskautta yrittäessä, että paino ei ainakaan lähde laskemaan, mutta ei sitä kuitenkaan niin tiedosta. Yritän kuitenkin kovasti ajatella, että lapsi saa luultavasti edes hieman enemmän ravintoa ja on enemmän suojassa tämän rasvakerroksen alla ja että kyllä ne vaatteet näyttävät monella muullakin jossain kohtaa vain liian isoilta. Osittain omat valinnat on ajaneet mut tähän tilanteeseen, joten joku voisikin huomauttaa tätä kaikkea itse aiheutetuksi ja tätä tekstiä tekstiksi täynnä tekosyitä ”syödä kahden edestä”. Tämä kaikki on silti ollut minulle täyttä totta ja kovaa henkistä kamppailua. Kaikki nämä on nyt mennyttä ja en pysty mitään asiaa mitenkään muuttamaan, vaikka ehkä haluaisinkin.

Tulevaisuutta voin kuitenkin muuttaa, sillä haluan olla äiti, joka jaksaa touhuta lapsensa kanssa. Äiti, joka ei väsy pienestä juoksemisesta tai kyykkimisestä. Äiti, jonka kanssa voi lähteä pelaamaan vaikka jalkapalloa tai hiihtämään. Siksi olenkin päättänyt, että lapsemme syntymän jälkeen laitan elämäni täysin remonttiin, kuitenkin lapsen ehdoilla. Yritän syödä terveellisemmin ja puhtaammin sekä jumppailla vaikka sitten kotona jos aikataulu ei muuten anna periksi. Haluan jaksaa ja elää terveellisemmin itseni, sekä lapseni vuoksi. Haluan tulevaisuudessa sanoa tehneeni kaiken terveellisemmän elämän eteen. 

Pahoinvointi ja kesäopinnot

Sain tietää olevani raskaana huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin koulua oli enää jäljellä pari hassua viikkoa. Olin kuitenkin valinnut kesälle muutaman kurssin sillä ajatuksella, että tuskinpa tulee kahta viivaa tikkuun ja jos tulee, niin ei se sitten niin paha ole... no EIPÄ!

Pahoinvointia ei näkynyt ennen toukokuun loppua, joten sain käytyä suhteellisen hyvin muutaman kurssin ilman isompia poissaoloja. Jouduin laittamaan meidän opettajalle sähköpostia tilanteestani ja toivoin ymmärrystä, jota häneltä onneksi löytyi ja joustavuutta paljon enemmän kun uskalsin toivoa. Kerroin hänelle myös, että jos tämä pahenee ja jatkuu vielä kauankin, niin saatan jättää kurssin kesken.

Sitten se pahoinvointi alkoikin kunnolla, aiemmin kertomallani 24/7 krapulalla (eli paha olo kokoajan ja vähänkin liikaa liikettä, niin tuntuu että laatta lentää). Tämä alkoi (onneksi) juuri sopivasti meidän "väliviikolla" eli viikon lomalla. Ekalla kurssiviikolla tauon jälkeen teki vähän tiukkaa olla paikalla 4h putkeen keskustelemalla ruotsiksi ryhmätehtävissä ja tässä oli myös lisäksi se ongelma, että jos koulun ruokalassa oli jotain pahaa ruokaa, niin en pystynyt menemään sinne ollenkaan ja jouduin käydä muualla syömässä. Selvisin kuitenkin kurssista rimaa hipoen poissaolojen suhteen ja pääsin jopa läpikin, jota en olisi ikinä uskonut.

kuva: babycenter.com

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis ja voin sanoa olevani ehdottomasti sitä mieltä, että aina kannattaa kertoa ja kysyä pahassa tilanteessa, sillä kyllä opettajatkin on ihmisiä, vaikka tietysti tietyt säännöt heilläkin on poissaolojen suhteen. En todellakaan tiedä montako kertaa olisi pitänyt tuo kurssi uusia, jos meidän opettaja ei olisi ollut joustava ja ymmärtävä, joten olen hänelle kyllä aika monta turhauttavaa tuntia ruotsin opiskelua velkaa. :D

Loppukesän opiskelenkin itsenäisesti tai ainakin yritän opiskella. Nämä helteet tekee niin väsyneeksi ja pahoinvoivaksi, ettei siitä oikein tule mitään. Jännä nähdä syksyllä, että miten toteutan vielä vikat opiskelut ennen mammalomaa, kun tiedossa on ainakin liikuntaa, musiikkia ja käsitöitä. Toivottavasti ei olisi monen tunnin luentoja, sillä muuten koulu saattaa venyä pidempään kun haluaisin sitä venyttää.

Onko joku muu joutunut venyttämään koulua raskauden vuoksi tai sovittamaan kursseja eritavalla alkuperäiseen suunnitelmaan nähden?

Doppler

Käytiin viikolla 10 hakemassa kotidoppler, eli sellainen kotona käytettävä ultraäänilaite, jolla saa ääniä kuuluviin. Eli yleensä sillä kuunnellaan sikiön sydänääniä ja liikkeitä. Olen aiemmin lukenut juttuja siitä, että doppler saattaisi olla jotenkin haitallinen sikiön kehityksen kannalta ja lähettää jonkinlaisia aaltoja(?), mutta kuitenkin hyödyt meni haittojen yli ja päädyttiin ostamaan sellainen ihan mun mielenrauhan takia ja eipä meidän neuvolan tätikään mitään pahaa tuosta laitteesta sanonut.

Oltiin Tampereella, niin käytiin sitten Verkkokauppa.comista hakemassa UnbornHeart, jossa on se itse laite, kuulokkeet ja mahdollisuus nähdä sydämen syke ja nauhottaa ääniä puhelimelle/tabletille ladattavan sovelluksen avulla. Ohjeissa lukee, että sikiön ääniä saa kuuluville vasta viikosta 15 eteenpäin, mutta itse kuuntelin niitä jo viikosta 11 eteenpäin. Mini sijaitsi silloin ja itseasiassa vieläkin alavatsalla ja ilmeisesti jotenkin hyvässä kohtaa äänten kuuluvuuden kannalta, vaikka istukka onkin etuseinämässä.

Kuva: verkkokauppa.com / UnbornHeart Kotidopplerlaite 44,90e

Kokeillessani laitetta ensimmäisiä kertoja, en osannut huolestua vaikken saanutkaan ääniä heti kuuluviin. Olin lukenut muualtakin, että äänten kuuleminen saattaisi tosiaan mennä lähemmäs viikkoa 15. Viikolla 11 äänet alkoivat selkeästi kuulumaan ja osasin jo erottaa omat ja sikiön sydänäänet. Muutaman kerran katselin ja nauhoitin sydänääniä tabletille, jotta sain myös miehelle työreissuun äänet kuuluviin. Tabletin näytöltä oli myös kiva katsella sikiön sykettä, joka pyöri jossain 140-150 välillä kokoajan. Ainoa huono puoli tässä laitteessa oli ehkä sen hankala muoto, jos vertaa esimerkiksi niihin, joissa ultrataan sellaisella puikolla. Tässä menee herkästi koko laite ja patterin kannet ja muut ihan tuohon geeliin, mutta tuo älypuhelimeen yhdistäminen ja äänten nauhoittaminen on vaan niin iso bonus, ettei haittaa yhtään!

Käytän doppleria pääsääntöisesti muutaman kerran viikossa ja nyt mitä pidemmälle raskaus etenee, sen paremmin ja kovempaa äänet kuuluvat. Tällä hetkellä minin syke kuulostaa laukkaavalta hevoselta, kun taas muutama viikko takaperin yhdistin sen sellaseen vanhaan jyskyttävään höyryjunaan.

Omasta mielestä doppler on loistava laite ja en tiedä mitä tekisin ilman sitä! Suosittelen siis kovasti varsinkin tälläisille ihmisille, jotka haluavat tietää kaikesta kaiken, ovat tosi uteliaita ja myös huolestuvat herkästi tai mielikuvitus lähtee laukkaamaan liikaa negatiiviseen suuntaan. Eihän se sykkeen löytyminen tarkoita automaattisesti, että kaikki olisi hyvin, mutta kyllähän se mieltä rauhoittaa jos sieltä jotain ääntä kuuluu. Tämä on siis kyllä ihan paras keksintö raskauden aikana ainakin siihen saakka, kunnes liikkeet alkavat tuntumaan.

VAKAVA 2017 ja Soveltuvuuskokeet Tampere & Joensuu

En oo käynyt lukiota kun muutaman jakson aikanaan ja kävin parturi-kampaajan tutkinnonkin vaan näyttötyönä, mutta silti se oikeutti mut hakemaan yliopistoon joten miksi ei!

Hain viime keväänä siis Tampereelle, Jyväskylään ja Joensuuhun opiskelemaan luokanopeks, sekä myös varhaiskasvatusta Tampereelle. Vakavaan lukeminen jännitti mua aluks tosi paljon, kun lukemisesta ei tosiaan ollut kauheasti kokemusta ja nuo artikkelithan oli tosi tieteellisiä muutenkin. Päätin ottaa Valmennuskeskukselta VAKAVA Koti -kurssin ja tilasin aineiston kirjana kotiin. 

Luin aineiston kerran ajatuksella läpi ja katsoin jokaisesta artikkelista olevan valmennusvideon kertaalleen. Opettaja (Noora) tuossa valmennuksessa oli niin huippu, että voisin sanoa että hänen ansiostaan pääsinkin soveltuvuuskokeisiin Tampereelle varhaiskasvatukseen ja Joensuuhun luokanopettajaksi. 

Täytyy myöntää, että tuossa kohtaa kun hakutoiveena oli Tampere nro 2 ja Joensuu nro 4, niin aika paljon kyllä toivoin pääsyä Joensuuhun luokanopettajaksi, vaikka olisinkin halunnut jäädä asumaan Tampereelle. 

Tampere varhaiskasvatus soveltuvuuskoe

Rehellisesti, en muista paljoakaan kokeesta, paitsi että se tehtiin ryhmissä. Alussa oli joku yksilöllisempi tilanne, joka oli vähän kuin haastattelu, jossa piti keskustella ja kertoa omia mielipiteitään ja tietoja varhaiskasvatukseen liittyviin asioihin. Seuraavan tehtävän suunnitteluun oli varattu x määrä aikaa ja siinä piti suunnitella  paperimainos ryhmämme omalle päiväkodille. Meidän piti myös suunnitella teemalaulu, käyttää oheistuotteita ja esittää se lopuksi arvioitsijoille. 

Tampereen varhaiskasvatus oli itselleni ehkä huonoin vaihtoehto hakea, sillä siellä oli pelkästään yksi valintajono, jossa kaikilta otetaan huomioon YO -todistus. Eli käytännössä vaikka sain lähes täydet pisteet soveltuvuuskokeesta, jouduin 72. varasijalle, koska mulla ei tullut yhtään pisteitä todistuksesta. Tässä mielestäni voitaisi hieman kehittää, sillä ei ne YO -todistuksen arvosanat kerro sitä, että tuleeko susta hyvä lastentarhanopettaja ja kerta Tampereen luokanopettaja linjallakin on kaksi valintajonoa. No anyways, en siis tänne päässyt.

Joensuu luokanopettaja soveltuvuuskoe

Joensuun soveltuvuuskokeisiin piti valita ennakkoon yksi itseä kuvaava sarjakuva ja valitsin sellaisen, missä tulee esiin mm. luovuus ja ongelmanratkaisutaidot.

Ensimmäisenä menin yksilöhaastatteluun, jossa kysyttiin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vitsi että mua jännitti! Toinen haastattelija taisi olla oppilas ja toinen oli meidän jämäkkä kemian opettaja, jota en siis sillon tiennyt. Kannattaa varautua sellaisiin perus kysymyksiin, esim. miks haluat opettajaksi, miks haluat Joensuuhun, mikä tekee susta hyvän/huonon open, miten ratkot ongelmatilanteen ja kaiken lisäksi kannattaa katsoa ajankohtaisimmat uutisaiheet, koska niistäkin saatetaan kysyä. Mä en kauheesti valmistautunut etukäteen, mutta kerroin mun haastattelussa esim. että luen paljon uutisia ja mua kiinnostaisi opettaa matematiikkaa vaikka jälkikäteen ajateltuna se ei olisi realistinen vaihtoehto, mutta ainakin erilainen kun muilla! Eli ehkä myös katsoisin sivuainemahdollisuudet myös ennen haastista! Joudut myös selittelemään sun sarjakuvaa mahdollisesti tässä vaiheessa. Mulla haastattelijat oli ihan mukavia ja toinen tosiaan vähän hiljaisempi, eikä kumpikaan haukotellut eikä nostanut jalkoja pöydälle..

Haastattelun jälkeen juoksin suoraan yläkertaan ryhmätehtävään, joka olikin jo alkanut. Onneks sain kuitenkin uuden ajan (niiden moka...) heti 20min päähän. Siellä oli 5 vai 6 ihmistä ja meidän piti kertoo meidän valitsemista sarjakuvista, keskustella niistä ja valita niistä yhdessä paras ja monipuolisin meidän mielestä. Eli siis sama tehtävä, kun aiempinakin vuosina :)

Joensuuhun pääsin siis lopulta sisälle, vaikken yhtään osannut sanoo, että miten soveltuvuuskokeet meni. Pisteitä olin saanut ihan kivasti ja olin ihan kirkkaasti kyllä sisällä. Joensuussa oli myös nuo kaksi valintajonoa, joka oli mulle eduksi. Meidän vuosikurssilla taitaa olla vaan kaksi amista, mutta hyvin mekin on pärjätty!

Ei kannata siis turhaan jännittää, ainakaan liikaa! Se on vaan yks asia sun elämässä, joka määrittää paljon, mutta silti kannattaa muistaa olla oma itsensä ja tärkeintä on olla aito! Muutamilla ryhmätehtävä ei mennyt niin hyvin, kun jännittivät niin paljon, mutta kyllä haastattelijat myös jonkun verran antaa anteeksi. Pyydä vaikka joku vähän vieraampi ihminen kotona kyselemään sulta eri asioista, niin voit vähän treenata ennen soveltuvuuskokeita. Tsemppiä!