Oon aina inhonnut uimahalleja, mutta tykännyt käydä kylpylöissä. Vesi ei oo mulle mikään lempi elementti, ja osaan just ja just uida. Halusin kuitenkin jonkun harrastuksen vauva-ajalle, ja mikäs olisikaan sen mukavampaa kun vauvauinti?
Vertailin Tampereen alueen vauvauintien hintoja ja niissä oli huimia eroja! Joissain paikoissa maksat kurssimaksun, ja lisäksi vielä _JOKA_ uintikerralta erillisen käyntimaksun. Hinnaksihan olisi tullut joku miljoona, ja ei mulla todellakaan ollut varaa sellaiseen. Onneksi löysin kuitenkin paikan, joka on kylpylässä, jossa maksetaan aina kuukausi kerrallaan (63e). Uinnin voi aloittaa koska vaan, ja irtisanoa ryhmäpaikan kun siltä tuntuu (kuukauden irtisanomisajalla). Siis kuinka kätevää?
Alotettiin meidän uinnit toukokuun alusta, ja irtisanoin sen heti, eli oltiin touko- ja kesäkuu uimassa. Ekalla tunnilla kaikki oli vielä hieman hakemista: mihin laskea vauvan pukukopissa ja suihkussa, kuinka kauan peseytymiseen menee aikaa, kuinka kauan ennen uintia vauva pitää syöttää ja niin edelleen. Tampereen (Lapinniemen) kylpylässä suihkutiloihin ei saa ottaa kaukaloa, vaan heillä on siellä yksi matto, muutama kylpytuki, ja istuville vauvoille ja lapsille vateja. En oo vielä onnistunut löytämään lastenhoitohuonetta tai hoitotasoa sieltä mistään, joten vauvan alapesu ja uikkareiden vaihto tapahtuu aina pukukopissa, tai sitten suihkussa.
Neiti oli ekalla kerralla hieman epäileväinen, ja itkeskeli enemmän ja vähemmän oikeastaan koko sen vartin siellä altaassa. Kahdella seuraavalla kerralla oltiin altaassa jo täydet puoli tuntia, ja ei tietoakaan kiukuttelusta, vaikka pienesti sukellettiinkin jo. Ohjaajan ääni jää vähän kuulumattomiin siellä metelissä, mutta kyllä siellä silti mukana pysyy. Joka kerta meni aina edellistä paremmin, ja aina opittiin paljon uutta! Nyt myös tietää, että kannattaa varata kaksi pyyhettä vauvalle mukaan, ja sen, että pesuissa ei todellakaan mene kauaa, 10 minuuttia ennen uintia kun on paikalla niin riittää oikein hyvin.
Kokemuksena vauvauinti oli tosi kiva, ja suosittelen sitä kaikille vaikkei itse uimisesta niin tykkäisikään. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva. Näytä kaikki tekstit
maanantai 29. heinäkuuta 2019
maanantai 1. heinäkuuta 2019
Laineilla
Huhtikuussa käytiin Ruotsissa moikkaamassa mieheni sukulaisia, ja vaikka matkassa ei muuten ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, niin haluun kertoo mitä juttuja huomasin laivamatkailusta vauvan kanssa.
- Jos matkustat autolla, jonka laitat laivaan, älä ota vaunuja mukaan ellei ne ole tosi ketterät, eli kulkee myös ahtaissa tiloissa autokannella ja hyttikäytävillä!
- Korvikevauva tarvii korviketta, mutta hytissä ei ole lämmitysmahdollisuutta, eikä pullojen pesu -mahdollisuutta. Tai ainakaan itse en halunnut pestä juomakelvottomalla vedellä myöskään tuttipulloja.
- Ota mukaan joku pieni koppa sängyksi vauvalle (jos ei nuku vieressä), sillä eihän ne laivan tarjoamat mahdu millään sinne hyttiin, eikä oo ehkä tarkotettu näin pienille (3-4kk)!
Meidän matka meni oikeesti tosi hyvin, mutta muutamia pieniä ongelmia sai ratkoa. Voisin kuitenkin sanoa, että lähtisin vauvan kanssa laivalle uudestaan koska vaan, varsinkin nyt kun tiedän mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei.
torstai 23. toukokuuta 2019
Kiinteiden aloitus
Neuvolan suosituksen mukaan korvikkeella kasvavien vauvojen suositellaan aloittamaan kiinteiden maistelu jo 4 kuukauden iässä, sillä ainakin se pienentää allergia riskiä. Meillä ollaan kasvettu hyvin korvikkeella, mutta ajateltiin aloitella kiinteät pikkuhiljaa nyt, kun 4 kuukautta on tullut täyteen. Ainakin oman tulkinnan mukaan myös valmiudet ovat alkaneet pikkuhiljaa täyttymään, niin en näe syytä miksei voisi jo aloitella.
"Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä sekä koordinoimaan silmien ja käden yhteistyötä ruokia tavoitellessaan." - THL, 2016
Ikinä en ole vauvaa tai lasta syöttänyt, joten aika paljon joutui googlettelemaan, että mitä sitä nyt pitäisi tehdä ja mistä ylipäätään aloittaa koko homma. Huomasin, että aloitukseen suositellaan vihanneksia tai juureksia, sillä hedelmillä ja marjoilla aloittaessa voi olla riskinä se, että lapselle ei enää maistu ei-niin-makeat -jutut. Monet aloittavat perunalla tai bataatilla, mutta me päädyttiin porkkanaan. Ei siis muuta, kun paloiksi kattilaan kiehumaan ja soseeksi. Tämän jälkeen otin parin päivän annokset purkkiin jääkaappiin, ja pakastin loput jääpala-astiaan, josta sitten siirrän nuo kalikat johonkin minigrip -pussiin tai pakasterasiaan.
4-kuukautispäivän kunniaksi annoimme päivällä ensin maidon, ja sitten päälle porkkanasosetta, jonka lämmitin ja laitoin hieman korviketta sekaan. Tämä teelusikallinen outoa oranssia tavaraa oli hieman omituisen makuista, ainakin ilmeistä päätellen, mutta lopulta neidin piti ottaa itse kiinni lusikasta. Seuraavana päivänä annettiin tätä "porkkanavelliä" uudelleen, ja hyvin näytti uppoavan. Neidin mahakin on toiminut vielä toistaiseksi normaalisti!
Ajattelin jonkun verran tehdä itse soseita, mutta varmaan kuitenkin suurin osa ainakin marja- ja hedelmäsoseista ostetaan valmiina kaupasta. Oikeasti ihan vaan sen helppouden ja ehkä myös vähän oman laiskuuden vuoksi. Tämän hetkinen suunnitelma on antaa uutta makua aina kahdesti viikossa. Ensin siis porkkana, sitten bataatti, päärynä ja omena, ja kaikkea mitä nyt noiden jälkeen sattuu löytymään.
Eiköhän tästä hyvä tule..
"Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä sekä koordinoimaan silmien ja käden yhteistyötä ruokia tavoitellessaan." - THL, 2016
Ikinä en ole vauvaa tai lasta syöttänyt, joten aika paljon joutui googlettelemaan, että mitä sitä nyt pitäisi tehdä ja mistä ylipäätään aloittaa koko homma. Huomasin, että aloitukseen suositellaan vihanneksia tai juureksia, sillä hedelmillä ja marjoilla aloittaessa voi olla riskinä se, että lapselle ei enää maistu ei-niin-makeat -jutut. Monet aloittavat perunalla tai bataatilla, mutta me päädyttiin porkkanaan. Ei siis muuta, kun paloiksi kattilaan kiehumaan ja soseeksi. Tämän jälkeen otin parin päivän annokset purkkiin jääkaappiin, ja pakastin loput jääpala-astiaan, josta sitten siirrän nuo kalikat johonkin minigrip -pussiin tai pakasterasiaan.
4-kuukautispäivän kunniaksi annoimme päivällä ensin maidon, ja sitten päälle porkkanasosetta, jonka lämmitin ja laitoin hieman korviketta sekaan. Tämä teelusikallinen outoa oranssia tavaraa oli hieman omituisen makuista, ainakin ilmeistä päätellen, mutta lopulta neidin piti ottaa itse kiinni lusikasta. Seuraavana päivänä annettiin tätä "porkkanavelliä" uudelleen, ja hyvin näytti uppoavan. Neidin mahakin on toiminut vielä toistaiseksi normaalisti!
Ajattelin jonkun verran tehdä itse soseita, mutta varmaan kuitenkin suurin osa ainakin marja- ja hedelmäsoseista ostetaan valmiina kaupasta. Oikeasti ihan vaan sen helppouden ja ehkä myös vähän oman laiskuuden vuoksi. Tämän hetkinen suunnitelma on antaa uutta makua aina kahdesti viikossa. Ensin siis porkkana, sitten bataatti, päärynä ja omena, ja kaikkea mitä nyt noiden jälkeen sattuu löytymään.
Eiköhän tästä hyvä tule..
tiistai 14. toukokuuta 2019
Vauvan kanssa ulkomaille
Olen lukenut paljon blogeja ja keskustelua tästä aiheesta, ja ajattelin tehdä myös oman kokemuksen perusteella pienen infopaketin ja vähän, että miten meidän reilu 6 tunnin lentomatka, sekä lomailu vauvan kanssa Teneriffalla meni.
Meidän tytön ensimmäinen ulkomaanmatka oli siis tytön ollessa noin 2,5kk vanha. Samalla hän pääsi ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Valitsimme lentokohteen oikeastaan sen mukaan, että mihin meidän rokotukset riittää, missä on suhteellisen lämmin ja mihin ei olisi hurjan pitkä lentomatka. Kohteeksi 11 päivän lomalle valikoitui Teneriffa oikeastaan siksi, kun olimme olleet siellä jo vuotta aiemmin, niin oli kiva mennä tuttuun paikkaan vauvan kanssa. Varattiin lennot suoraan Finnairilta, ja kaksi eri huoneistoa Airbnb:n kautta. Selvitin vielä etukäteen Finnairilta, että mitä sylilapsen lippuun kuuluu, jolloin sain vastaukseksi, että hoitolaukku koneeseen, sekä ruumaan saa ottaa ilmaiseksi(!!!) vaunut ja turvaistuimen. Olin tästä tiedosta jo ihan hämmentynyt, koska tuo kyseinen lippu maksoi vain 40 euroa ja no, on tottunut aiemmin maksamaan kaikesta ylimääräisestä.
Kentällä ja koneessa
Lähdettiin ajelemaan lentokentälle puolen yön jälkeen, ja päästiin lentokoneeseen viiden aikaan aamulla. Matka meni nukkuessa ja hetki lentokentälle pääsyn jälkeen syötiin. Turvatarkastuksessa jätettiin meidän matkarattaiden pehmeä kantokoppa ruumaan ja siirryttiin turvatarkastuksen läpi portille matkarattaiden kanssa. Meidän matkarattaat menee sen verran pieneen tilaan, että saatiin ottaa ne käsimatkatavarana, joka helpotti matkaa tosi paljon! Lentokoneeseen oltiin varattu eturivin paikat, johon saa vauvan kopan, jossa neiti sitten nukkui lähes koko matkan kumpaankin suuntaan. Molemmat 6 tunnin lennot meni tosi hyvin ja rauhallisesti. Otettiin koneeseen muutama 200ml korvikepurkki, jota syötettiin huoneenlämpöisenä (siellä taitaa myös olla mahdollista lämmittää, mutta ei koettu tarpeelliseksi) ja hyvin näytti maistuvan. Koneen vaipanvaihtoalusta oli kova ja aika pieni, mutta kyllä siinä nopsasti sai vaipat vaihdettua! Lähes jokainen virkailija kentällä ja lentohenkilökunta oli todella ystävällisiä ja saatiin tosi hyvää palvelua. Lasten kanssa matkustaville on myös ainakin Helsingin ja Teneriffan lentokentillä omat turvatarkastukset.
Auton vuokraaminen
Me vuokrattiin jo etukäteen auto, jotta liikkuminen paikasta toiseen olisi helpompaa. Saatiin vuokraamosta myös turvakaukalo, mutta näin jälkikäteen ottaisin kyllä oman mukaan, nimittäin sen turvallisuus kolarin sattuessa olisi varmasti parempi kuin tuollaisen vanhan kaukalon, jossa ei edes ollut mitään pehmusteita. Onneksi automatkat kohteessa olivat lyhyitä ja näin ollen kaukalossa oloaika lyhyt. Auto kannattaa mitoittaa myös ihmisten ja tavaroiden määrään: meillä oli ainakin tosi paljon enemmän tavaraa, kun aiemmin, koska mukaan tulivat myös matkarattaat ja pehmeä vaunukoppa, joten jouduttiin korottamaan autoluokkaa vielä kentällä.
Majoitus
Vuokrattiin paritalo, sekä asunto Airbnb:n kautta, ja kriteereinä oikeastaan keittiö, pyykinpesukone ja suosittiin myös vauvan sänkyä. Loppupeleissä kuitenkin nukutettiin tyttö meidän pehmeässä kantokopassa, mutta muuten majapaikat oli meidän tarpeille tosi hyvät! Ja vauvan kanssa lomaillessa oma keittiö oli tosiaan iso plussa! Lämpimässä kohteessa myös ilmastoinnin merkityksellisyyttä kannattaa miettiä.
Liikkuminen ja syöminen
Meillä kun ei tarvita vielä muuta, kun maitoa, niin otettiin Suomesta matkalle mukaan jauhemainen korvike pääasiassa sen kuljettamisen helppouden takia. Myös aiemmin mainitsemani nestemäinen korvike oli kätevä lentokoneessa. Syötettiin neiti aina ennen lähtöä, ja lisäksi otettiin mukaan pullovettä ja korvikejauhoa, vaipanvaihtoalusta, vaippoja ja vaihtovaatteet. Pidettiin matkarattaita ja pehmeää kantokoppaa lähes aina mukana autossa, jotta liikkuminen olisi helpompaa ja neiti sai hyvin nukuttua myös meidän shoppaillessa tai ollessa ravintolassa syömässä. Ravintoloissa sai hyvin tilaa rattaillekin, kukaan ei katsonut pahalla ja monet jopa vaan hymyilivät.
Korvikkeet ja vaipat
Nestemäistä korviketta ei ainakaan Teneriffalla oikeastaan ollut ollenkaan, niin jouduttiin etsimään sopivaa tuotetta aika pitkään, kunnes löydettiin meidän Suomesta tuotua jauhoa vastaava tuote. Me käytettiin NAN Pro jauhoa, ja tuolla se oli nimellä NAN OptiPro, muuten aivan samannäköiset purkit. Siellä ilmeisesti myös NATIVA -merkki on samankaltainen, mutta otettiin mielummin tuota samaa mitä aiemminkin. Mun sukulainen on Nutricialla töissä, niin heiltä sainkin heti vastauksen, että Espanjassa vastaava tuote on xx (en muista näitä nimiä), kun taas Nestlen Suomen puhelinpalvelussa ei osattu kertoa vastaavaa tuotetta, koska joka maassa on kuulemma maiden tarpeisiin soveltuvat tuotteet. Epäilen kyllä tätä, että ei muka olisi yhtään samoja tuotteita eri EU -maissa, mutta ken tietää... Vaippoja etsittiin, ja ei löytynyt mitään tuttua. Jostain muistan lukeneeni, että espanjalainen "Dodo" -merkki olisi sama, kun Pampers, mutta ei kokeiltu tätä. Ostettiin jotain paikallisia Flexifit -vaippoja ja ne oli ihan hyviä, ja lisäks testattiin myös jostain pikku marketista löytynyt Pampers. Meillä oli siis jonkunverran omia Muumeja ja Liberoita mukana, mutta ei tarpeeksi. En siis lähtisi raahaamaan Suomesta mitään vauvantarvikkeita, paitsi ehkä miettisin toisen korvikejauhepurkin tuomista, kun se ei juurikaan paina eikä vie tilaa.
Ostokset
Pakko oli vielä lisätä tähän loppuun, että aivan ihania vaatteita ja tarvikkeita oli saatavilla monista kaupoista, ja vielä tosi halvalla! Me löydettiin tosi paljon kivoja neulepaitoja ihan muutamalla eurolla kappale, ja tosi paljon kaikenlaisia Minni Hiiri -vaatteita. Koot tuolla menevät aika lailla kuukausittain, mutta yleensä kaikissa niissä oli myös pienemmällä printillä siellä pesulappujen kohdalla senttimäärät. Huomattin myös, että housut olivat kaikki aika kaposia, mutta ne sopivatkin hyvin meidän neidille. Suosittelen siis ottamaan vauvan vaatteille oman matkalaukun mukaan, jotta saa kaikki ostokset mahtumaan laukkuihin ja takaisin Suomeen!
Lähdettiin ajelemaan lentokentälle puolen yön jälkeen, ja päästiin lentokoneeseen viiden aikaan aamulla. Matka meni nukkuessa ja hetki lentokentälle pääsyn jälkeen syötiin. Turvatarkastuksessa jätettiin meidän matkarattaiden pehmeä kantokoppa ruumaan ja siirryttiin turvatarkastuksen läpi portille matkarattaiden kanssa. Meidän matkarattaat menee sen verran pieneen tilaan, että saatiin ottaa ne käsimatkatavarana, joka helpotti matkaa tosi paljon! Lentokoneeseen oltiin varattu eturivin paikat, johon saa vauvan kopan, jossa neiti sitten nukkui lähes koko matkan kumpaankin suuntaan. Molemmat 6 tunnin lennot meni tosi hyvin ja rauhallisesti. Otettiin koneeseen muutama 200ml korvikepurkki, jota syötettiin huoneenlämpöisenä (siellä taitaa myös olla mahdollista lämmittää, mutta ei koettu tarpeelliseksi) ja hyvin näytti maistuvan. Koneen vaipanvaihtoalusta oli kova ja aika pieni, mutta kyllä siinä nopsasti sai vaipat vaihdettua! Lähes jokainen virkailija kentällä ja lentohenkilökunta oli todella ystävällisiä ja saatiin tosi hyvää palvelua. Lasten kanssa matkustaville on myös ainakin Helsingin ja Teneriffan lentokentillä omat turvatarkastukset.
Auton vuokraaminen
Me vuokrattiin jo etukäteen auto, jotta liikkuminen paikasta toiseen olisi helpompaa. Saatiin vuokraamosta myös turvakaukalo, mutta näin jälkikäteen ottaisin kyllä oman mukaan, nimittäin sen turvallisuus kolarin sattuessa olisi varmasti parempi kuin tuollaisen vanhan kaukalon, jossa ei edes ollut mitään pehmusteita. Onneksi automatkat kohteessa olivat lyhyitä ja näin ollen kaukalossa oloaika lyhyt. Auto kannattaa mitoittaa myös ihmisten ja tavaroiden määrään: meillä oli ainakin tosi paljon enemmän tavaraa, kun aiemmin, koska mukaan tulivat myös matkarattaat ja pehmeä vaunukoppa, joten jouduttiin korottamaan autoluokkaa vielä kentällä.
Majoitus
Vuokrattiin paritalo, sekä asunto Airbnb:n kautta, ja kriteereinä oikeastaan keittiö, pyykinpesukone ja suosittiin myös vauvan sänkyä. Loppupeleissä kuitenkin nukutettiin tyttö meidän pehmeässä kantokopassa, mutta muuten majapaikat oli meidän tarpeille tosi hyvät! Ja vauvan kanssa lomaillessa oma keittiö oli tosiaan iso plussa! Lämpimässä kohteessa myös ilmastoinnin merkityksellisyyttä kannattaa miettiä.
Liikkuminen ja syöminen
Meillä kun ei tarvita vielä muuta, kun maitoa, niin otettiin Suomesta matkalle mukaan jauhemainen korvike pääasiassa sen kuljettamisen helppouden takia. Myös aiemmin mainitsemani nestemäinen korvike oli kätevä lentokoneessa. Syötettiin neiti aina ennen lähtöä, ja lisäksi otettiin mukaan pullovettä ja korvikejauhoa, vaipanvaihtoalusta, vaippoja ja vaihtovaatteet. Pidettiin matkarattaita ja pehmeää kantokoppaa lähes aina mukana autossa, jotta liikkuminen olisi helpompaa ja neiti sai hyvin nukuttua myös meidän shoppaillessa tai ollessa ravintolassa syömässä. Ravintoloissa sai hyvin tilaa rattaillekin, kukaan ei katsonut pahalla ja monet jopa vaan hymyilivät.
Korvikkeet ja vaipat
Nestemäistä korviketta ei ainakaan Teneriffalla oikeastaan ollut ollenkaan, niin jouduttiin etsimään sopivaa tuotetta aika pitkään, kunnes löydettiin meidän Suomesta tuotua jauhoa vastaava tuote. Me käytettiin NAN Pro jauhoa, ja tuolla se oli nimellä NAN OptiPro, muuten aivan samannäköiset purkit. Siellä ilmeisesti myös NATIVA -merkki on samankaltainen, mutta otettiin mielummin tuota samaa mitä aiemminkin. Mun sukulainen on Nutricialla töissä, niin heiltä sainkin heti vastauksen, että Espanjassa vastaava tuote on xx (en muista näitä nimiä), kun taas Nestlen Suomen puhelinpalvelussa ei osattu kertoa vastaavaa tuotetta, koska joka maassa on kuulemma maiden tarpeisiin soveltuvat tuotteet. Epäilen kyllä tätä, että ei muka olisi yhtään samoja tuotteita eri EU -maissa, mutta ken tietää... Vaippoja etsittiin, ja ei löytynyt mitään tuttua. Jostain muistan lukeneeni, että espanjalainen "Dodo" -merkki olisi sama, kun Pampers, mutta ei kokeiltu tätä. Ostettiin jotain paikallisia Flexifit -vaippoja ja ne oli ihan hyviä, ja lisäks testattiin myös jostain pikku marketista löytynyt Pampers. Meillä oli siis jonkunverran omia Muumeja ja Liberoita mukana, mutta ei tarpeeksi. En siis lähtisi raahaamaan Suomesta mitään vauvantarvikkeita, paitsi ehkä miettisin toisen korvikejauhepurkin tuomista, kun se ei juurikaan paina eikä vie tilaa.
Ostokset
Pakko oli vielä lisätä tähän loppuun, että aivan ihania vaatteita ja tarvikkeita oli saatavilla monista kaupoista, ja vielä tosi halvalla! Me löydettiin tosi paljon kivoja neulepaitoja ihan muutamalla eurolla kappale, ja tosi paljon kaikenlaisia Minni Hiiri -vaatteita. Koot tuolla menevät aika lailla kuukausittain, mutta yleensä kaikissa niissä oli myös pienemmällä printillä siellä pesulappujen kohdalla senttimäärät. Huomattin myös, että housut olivat kaikki aika kaposia, mutta ne sopivatkin hyvin meidän neidille. Suosittelen siis ottamaan vauvan vaatteille oman matkalaukun mukaan, jotta saa kaikki ostokset mahtumaan laukkuihin ja takaisin Suomeen!
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
Reissussa
Tänään meillä on takana jo viikon verran lomailua Teneriffan lämmössä, ja muutama päivä vielä jäljellä. Kaikki on mennyt super hyvin ja neiti on ollut yllättävänkin tyytyväinen koko loman ajan. Ollaan oltu oikeastaan ihan normaalisti liikenteessä samoin kun ennen vauvaakin, mutta nyt joutuu vähän miettimään enemmän että kauankohan viime ruokailusta on aikaa, ja että pitäisikö vaihtaa vaippa ennen lähtöä ravintolaan.
Espanja on kyllä ihana paikka lomailla, vaikka vähän ehkä tällainen "turistirysä", mutta ruoka on aivan sairaan hyvää, samoin kun paikallisen ruokakaupan valikoimat ja ihmiset ei katso yhtään pahalla, kun lomailet vauvan kanssa. :)
Kirjoittelen myöhemmin vielä asioista, joita kannattaa muistaa vauvan kanssa lomaillessa näin meidän ekan kokemuksen perusteella.
P.s. Ekana päivänä täällä meillä opittiin kääntymään mahalta selälleen!
Kirjoittelen myöhemmin vielä asioista, joita kannattaa muistaa vauvan kanssa lomaillessa näin meidän ekan kokemuksen perusteella.
P.s. Ekana päivänä täällä meillä opittiin kääntymään mahalta selälleen!
maanantai 18. maaliskuuta 2019
Matkustusasiakirjat kuntoon!
Passikuvan otto mietitytti kaikista eniten, että miten sen oikein pystyy ottamaan. Huolehdittiin siitä, että vauva oli kylläinen ja hyvin nukkunut ennen kuvausta. Menimme Verkkokauppa.comiin passikuvaan, koska hinnaksi 9-13 välillä oli ilmoitettu vain 1e, joten miksi ei. Heillä oli siellä kuitenkin vain penkki, eikä sitä valotaulua(?), minkä päälle vauvan voi laittaa makaamaan. Tyttö turvakaukalosta siis hereille ja kuvattavaksi! Jouduttiin soveltamaan, ja jotenkin pitämään neitiä istuma-asennossa, kuitenkaan kunnolla istuttamatta, mutta onneksi kuva oli otettu nopeasti!
Seuraavana päivänä ajelimme Kangasalan poliisilaitokselle ja pääsimme suoraan tiskille. Huoltajia pyydettiin todistamaan henkilöllisyys ja vauvaa piti myös näyttää virkailijalle. Meillä kuitenkin tässä vaiheessa selvisi, että tytön virallisena huoltajana olin vain minä, ja mies oli merkitty vain vanhemmaksi (ongelmia oli jo aiemmin ollut tuossa isyyden tunnustamisessa ja muussa, joten ajateltiin, että ehkä ne paperit oli vaan unohdettu laittaa eteenpäin). Näinpä siis saatiin passi tilattua ja maksettua loppuun: pikamaksu oli siis +19e, jolloin passi tulee kolmessa arkipäivässä.
Mun (yksin)huoltajana piti käydä hakemassa passi muutaman päivän päästä Ärrältä. Vinkkinä siis muille, jotka hakevat passia: huoltajat ja vauva mukaan, sekä laitokselle, että hakemaan sitä passia!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Imetyksestä
Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen saisi tehdä omat valintansa imetyksen suhteen ilman pelkoa siitä, että niitä kyseenalaistetaan. Toivoisin myös, että munkin valintoja kunnioitettaisiin tai edes yritettäisi jotenkin ymmärtää.
Suomessa suositellaan täysimettämään vauvaa kuuden kuukauden ikään saakka, ja taitaa olla niin, että imetystä suositellaan jatkamaan vielä tämänkin jälkeen kiinteiden ohella aina vuoden ikään asti. Kuitenkaan aina kaikki ei välttämättä mene niinkuin elokuvissa, tai edes miten itse haluaa: maito ei välttämättä nouse, maidon tulo voi hiipua aikaisin, käytössä voi olla lääkkeitä joiden kanssa ei saa imettää, tai sitten yksinkertaisesti imetys ahdistaa tai ei tunnu miellyttävältä. Jokaisella on oma syynsä, imetti sitten tai ei. Muutenkin, tämä on yksi niistä aiheista, johon jokaisella on varmasti jonkunlainen mielipide viimeistään ennen synnytystä. Tämä on myös aihe, joka jakaa paljon mielipiteitä ja sen vuoksi saa aikaan kiivastakin keskustelua. Haluan nyt jakaa oman tarinani, ja valintani imetyksen suhteen.
En ollut koskaan aiemmin ennen raskautta miettinyt omaa mielipidettäni omasta imettämisestä, mutta se tuli tietysti ajankohtaiseksi jo raskauden alkuvaiheessa. Huomasin jo ensimmäisillä neuvolakäynneillä, kuinka imetystä tuputetaan joka paikassa, ja omia ajatuksia kysytään jo ihan raskauden alkuvaiheessa. Useissa paikoissa törmäsin siihen, että niin vain täytyy tehdä, huolimatta kivusta, omista ajatuksista, tai ihan vaan jaksamisesta. Aloin ajattelemaan, että totta kai imetän ja myös lisäksi pumppaan, jotta mies voisi myös osallistua vauvan syöttämiseen päivittäin. Tämähän olisi ollut ideaali tilanne meille, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että aikani ei olisi mitenkään riittänyt tuohon imetyksen ja pumppaamisen yhdistämiseen, sekä kaikkeen muuhun vielä lisäksi.
Lasketun ajan lähestyessä ajatukseni menivät jo hieman osittaisimetyksen puolelle, että jos imettäisin ja lisäksi syöttäisimme pullosta korviketta. Ihan raskauden viime metreillä kävimme perhevalmennuksessa, jossa aiheena oli imetys. Koko valmennuksen ajan puhuttiin käytännössä niin, että mitään muuta vaihtoehtoa ei edes olisi olemassa, kun imettäminen, ja että mistään muualta vauva ei voi saada maitoa. Sanomattakin selvää, että ajatukseni imettämistä kohtaan hieman muuttui tämän valmennuksen jälkeen: ajattelin nimittäin, että vauva saisi pelkkää korviketta. Mua alkoi ahdistaa ajatus siitä että se sattuu sekä ahdistaa, ja että vauva olisi koko ajan riippuvainen pelkästään musta, ja etten saisi yhtään omaa aikaa, että kaikki aika vuorokaudesta menee imetykseen tai pumppaamiseen. Ajattelin, että saattaisin jopa masentua uudelleen ja sitä mä en halunnut.
Sairaalassa sektion jälkeen sanoin kätilölle heti, että pullosta maitoa ja ihme kyllä, kukaan ei kyseenalaistanut mun päätöstä. Ihmettelin tätä, sillä olin lukenut ja kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka vauvalle ei esimerkiksi anneta lisämaitoa, vaikka oma maito ei nouse. Mä syötin meidän neitiä pullosta koko sairaala-ajan, vaikka maito nousikin toisena päivänä sektiosta (maanantaina). Yritin imettämistä hetken ajan kätilön toiveesta seuraavana päivänä, mutta jo muutaman sekunnin jälkeen lopetin ja sanoin, että tää ei vaan oo mun juttu. Illalla pumppasin hieman maitoa sairaalan pumpulla, ja sekin tuntui jotenkin inhottavalta.
Lopulta me päädyttiin ratkaisuun, että en imetä ollenkaan, vaan syötetään pullosta pääasiassa korviketta ja sen verran omaa maitoa, mitä vaan ehdin pumpata. Pumppasin 1-4 krt vuorokaudessa, ja sainkin meidän Philips Aventin sähköpumpulla pumpattua ihan hyviä määriä, kunnes helmikuun alkupuolella maidontulo alkoi hiipumaan. Lopulta pumppasin viimeisen kerran nyt maaliskuun alussa n.15ml, ja totesin että nyt riittää. Oon tosi tyytyväinen tähän päätökseen, ja se on toiminut meillä hyvin. Voi kuitenkin olla, että joskus tulevaisuudessa seuraavan vauvan kanssa yrittäisin vielä imettää, mutta en silti kadu tätä, että nyt en taistellut sen eteen. Saan nukuttua hyvin ja omaa aikaa, mies saa luoda suhteen vauvaan myös syöttämisen muodossa ja mikä tärkeintä, mä voin henkisesti tosi hyvin ja meidän neiti kasvaa näköjään hyvin pelkällä korvikkeellakin.
Suomessa suositellaan täysimettämään vauvaa kuuden kuukauden ikään saakka, ja taitaa olla niin, että imetystä suositellaan jatkamaan vielä tämänkin jälkeen kiinteiden ohella aina vuoden ikään asti. Kuitenkaan aina kaikki ei välttämättä mene niinkuin elokuvissa, tai edes miten itse haluaa: maito ei välttämättä nouse, maidon tulo voi hiipua aikaisin, käytössä voi olla lääkkeitä joiden kanssa ei saa imettää, tai sitten yksinkertaisesti imetys ahdistaa tai ei tunnu miellyttävältä. Jokaisella on oma syynsä, imetti sitten tai ei. Muutenkin, tämä on yksi niistä aiheista, johon jokaisella on varmasti jonkunlainen mielipide viimeistään ennen synnytystä. Tämä on myös aihe, joka jakaa paljon mielipiteitä ja sen vuoksi saa aikaan kiivastakin keskustelua. Haluan nyt jakaa oman tarinani, ja valintani imetyksen suhteen.
En ollut koskaan aiemmin ennen raskautta miettinyt omaa mielipidettäni omasta imettämisestä, mutta se tuli tietysti ajankohtaiseksi jo raskauden alkuvaiheessa. Huomasin jo ensimmäisillä neuvolakäynneillä, kuinka imetystä tuputetaan joka paikassa, ja omia ajatuksia kysytään jo ihan raskauden alkuvaiheessa. Useissa paikoissa törmäsin siihen, että niin vain täytyy tehdä, huolimatta kivusta, omista ajatuksista, tai ihan vaan jaksamisesta. Aloin ajattelemaan, että totta kai imetän ja myös lisäksi pumppaan, jotta mies voisi myös osallistua vauvan syöttämiseen päivittäin. Tämähän olisi ollut ideaali tilanne meille, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että aikani ei olisi mitenkään riittänyt tuohon imetyksen ja pumppaamisen yhdistämiseen, sekä kaikkeen muuhun vielä lisäksi.
Sairaalassa sektion jälkeen sanoin kätilölle heti, että pullosta maitoa ja ihme kyllä, kukaan ei kyseenalaistanut mun päätöstä. Ihmettelin tätä, sillä olin lukenut ja kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka vauvalle ei esimerkiksi anneta lisämaitoa, vaikka oma maito ei nouse. Mä syötin meidän neitiä pullosta koko sairaala-ajan, vaikka maito nousikin toisena päivänä sektiosta (maanantaina). Yritin imettämistä hetken ajan kätilön toiveesta seuraavana päivänä, mutta jo muutaman sekunnin jälkeen lopetin ja sanoin, että tää ei vaan oo mun juttu. Illalla pumppasin hieman maitoa sairaalan pumpulla, ja sekin tuntui jotenkin inhottavalta.
Lopulta me päädyttiin ratkaisuun, että en imetä ollenkaan, vaan syötetään pullosta pääasiassa korviketta ja sen verran omaa maitoa, mitä vaan ehdin pumpata. Pumppasin 1-4 krt vuorokaudessa, ja sainkin meidän Philips Aventin sähköpumpulla pumpattua ihan hyviä määriä, kunnes helmikuun alkupuolella maidontulo alkoi hiipumaan. Lopulta pumppasin viimeisen kerran nyt maaliskuun alussa n.15ml, ja totesin että nyt riittää. Oon tosi tyytyväinen tähän päätökseen, ja se on toiminut meillä hyvin. Voi kuitenkin olla, että joskus tulevaisuudessa seuraavan vauvan kanssa yrittäisin vielä imettää, mutta en silti kadu tätä, että nyt en taistellut sen eteen. Saan nukuttua hyvin ja omaa aikaa, mies saa luoda suhteen vauvaan myös syöttämisen muodossa ja mikä tärkeintä, mä voin henkisesti tosi hyvin ja meidän neiti kasvaa näköjään hyvin pelkällä korvikkeellakin.
torstai 14. maaliskuuta 2019
Ensimmäiset rokotukset
Me saatiin eka rokotuskombo 2kk ikäisenä, normaalin 3kk iän sijaan. Normaalistihan tuolloin annetaan pelkkä suun kautta menevä rotarokote rotavirusta vastaan, mutta meillä aikaistettiin kuukaudella noita piikitettäviä rokotteita ulkomaanmatkan takia.
Aamulla niin hyväntuulinen neiti olikin jo vähän väsynyt siinä puolen päivän jälkeen, kun suunnattiin neuvolaan. Mitattiin pituus ja paino, sekä katsottiin refleksit ja mitä muuta noilla käynneillä nyt tehdään. Sen lisäksi annettiin suun kautta juotava rotarokote lasten vatsatauteja vastaan, ja kaksi piikkiä: yksi kumpaankin reiteen.
Rotalitku maistui ainakin ilmeestä päätellen vähän pahalle, mutta hyvin se meni kuitenkin alas. Piikkejä pistettäessä sattui hetken aikaa, mutta itku ei kyllä onneksi ollut niin sydäntäsärkevää, kun olin etukäteen kuvitellut muistellen sairaala-aikaa. Pistosten jälkeen neiti itkeskeli hetken ja nukahti pian syliin.
Loppupäivä menikin sitten sellaista valitus-itkua itkeskellessä ja todella pahanhajuisia pieruja päästellessä. Uni ei tahtonut oikein tulla, ja silmät ja posket vähän punoittivat, mutta kuume ei onneksi noussut. Vatsakipuja taisi olla jonkun verran, ja muutama märkä pieru, sekä pari kakkaa. Rotarokotteen jälkeenhän pitää itse pestä huolellisesti käsiä aina (kakka)vaipanvaihdon yhteydessä viikon ajan, ettei itselle tartu kyseinen tauti. Nyt tässä ollaan sitten kädet ruvella liiallisesta käsienpesusta, mutta onneksi neidillä on kaikki nyt normaalisti. :)
Seuraavan kerran rokotellaan piikeillä sitten viiden kuukauden iässä, ja sitä ennen 3kk neuvolassa taas tämä niin ihana rotarokote.
Aamulla niin hyväntuulinen neiti olikin jo vähän väsynyt siinä puolen päivän jälkeen, kun suunnattiin neuvolaan. Mitattiin pituus ja paino, sekä katsottiin refleksit ja mitä muuta noilla käynneillä nyt tehdään. Sen lisäksi annettiin suun kautta juotava rotarokote lasten vatsatauteja vastaan, ja kaksi piikkiä: yksi kumpaankin reiteen.
Rotalitku maistui ainakin ilmeestä päätellen vähän pahalle, mutta hyvin se meni kuitenkin alas. Piikkejä pistettäessä sattui hetken aikaa, mutta itku ei kyllä onneksi ollut niin sydäntäsärkevää, kun olin etukäteen kuvitellut muistellen sairaala-aikaa. Pistosten jälkeen neiti itkeskeli hetken ja nukahti pian syliin.
Loppupäivä menikin sitten sellaista valitus-itkua itkeskellessä ja todella pahanhajuisia pieruja päästellessä. Uni ei tahtonut oikein tulla, ja silmät ja posket vähän punoittivat, mutta kuume ei onneksi noussut. Vatsakipuja taisi olla jonkun verran, ja muutama märkä pieru, sekä pari kakkaa. Rotarokotteen jälkeenhän pitää itse pestä huolellisesti käsiä aina (kakka)vaipanvaihdon yhteydessä viikon ajan, ettei itselle tartu kyseinen tauti. Nyt tässä ollaan sitten kädet ruvella liiallisesta käsienpesusta, mutta onneksi neidillä on kaikki nyt normaalisti. :)
Seuraavan kerran rokotellaan piikeillä sitten viiden kuukauden iässä, ja sitä ennen 3kk neuvolassa taas tämä niin ihana rotarokote.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2019
Osastolla
Vietettiin sairaalassa vierihoito-osastolla lauantai aamusta keskiviikko iltapäivään, eli 4 päivää mun laskujen mukaan, mutta sairaalassa lasketaan jotenkin eri tavalla (synnytyspäivä on päivä nro 0) ja kotiuduttiin siis kolme päivää sektion jälkeen. Osastoajasta on kulunut jo sen verran aikaa, että en ihan tarkalleen kaikkea muista, mutta yritän parhaani! Kirjoitan erillisessä postauksessa sektiosta toipumisesta ja kivuista, joten keskityn tässä vaan vauvan hoitoon liittyviin asioihin.
Lauantaina aamuyöllä mies tosiaan joutui lähtemään kotiin, kun me vauvan kanssa jäätiin osastolle. Mulla oli sängystä ylösnousukielto, eli aina kun tarvitsi jotain, piti soittaa hoitajien kelloa. Tunnin päästä siitä, kun mies lähti, niin pyysin hoitajaa ottamaan vauvan yöksi, jotta saisin levättyä edes muutaman tunnin pitkän valvomisen jälkeen. Vauva oli ollut tyytyväisenä hoitajien huoneessa, kun tämä tuore ja väsynyt äiti nukkui vajaan neljän tunnin unet. Hän söi oikeastaan koko sairaalahoitoajan 3-4 tunnin välein, joten tosi hyvin sai aina välissä levättyä ja ihasteltua vauvaa.
Tuore isä vietti osastolla aikaa aina noin 12-19 ja sai aina päävastuun vauvan hoidosta. Isälle opetettiin vaipan vaihto, pyllyn pesu, napatyngän ja silmien ym. putsaukset, ja niitä hän siellä sitten ahkerasti ja innoissaan teki mun ollessa sänkypotilaana. Öisin hoidin sitten itse vauvaa, eli olin lähellä ja syötin, mutta kivuista johtuen jouduin aina pyytämään hoitajaa esimerkiksi vaihtamaan vauvalle vaipan, jos oli tullut kakka yön aikana.
Olin kuullut huonoja kokemuksia joistakin kätilöistä, mutta Taysin osastolla 4a he olivat kyllä tosi mukavia ja avuliaita, vaikka siellä pyritäänkin siihen, että vanhemmat hoitaisivat kaiken heidän ollessa ohjaajina. Tämä ei kuitenkaan meidän kohdalla oikein onnistunut, kun päivisin miehen ollessa paikalla. Tämänkin takia ihmettelen, että perhehuoneita ei ole saatavilla kun vain muutama - mekin oltaisi voitu hoitaa tyttöä yhdessä ilman apua, jos mies olisi saanut olla paikalla ympäri vuorokauden. Toivottavasti tämä asia muuttuu uuden sairaalan valmistuessa!
Viimeisinä päivinä osastolla meidän päivävuorossa oleva kätilö ja opiskelija olivat ihan super mukavia ja avuliaita. Laitoinkin heille vielä jälkikäteen palautetta, kuinka hienosti he hoitivat työnsä ja vähän enemmänkin. Oma kokemukseni opiskelijoista tuolla opetussairaalassa on siis todella positiivinen.
Lauantaina aamuyöllä mies tosiaan joutui lähtemään kotiin, kun me vauvan kanssa jäätiin osastolle. Mulla oli sängystä ylösnousukielto, eli aina kun tarvitsi jotain, piti soittaa hoitajien kelloa. Tunnin päästä siitä, kun mies lähti, niin pyysin hoitajaa ottamaan vauvan yöksi, jotta saisin levättyä edes muutaman tunnin pitkän valvomisen jälkeen. Vauva oli ollut tyytyväisenä hoitajien huoneessa, kun tämä tuore ja väsynyt äiti nukkui vajaan neljän tunnin unet. Hän söi oikeastaan koko sairaalahoitoajan 3-4 tunnin välein, joten tosi hyvin sai aina välissä levättyä ja ihasteltua vauvaa.
Tuore isä vietti osastolla aikaa aina noin 12-19 ja sai aina päävastuun vauvan hoidosta. Isälle opetettiin vaipan vaihto, pyllyn pesu, napatyngän ja silmien ym. putsaukset, ja niitä hän siellä sitten ahkerasti ja innoissaan teki mun ollessa sänkypotilaana. Öisin hoidin sitten itse vauvaa, eli olin lähellä ja syötin, mutta kivuista johtuen jouduin aina pyytämään hoitajaa esimerkiksi vaihtamaan vauvalle vaipan, jos oli tullut kakka yön aikana.
Olin kuullut huonoja kokemuksia joistakin kätilöistä, mutta Taysin osastolla 4a he olivat kyllä tosi mukavia ja avuliaita, vaikka siellä pyritäänkin siihen, että vanhemmat hoitaisivat kaiken heidän ollessa ohjaajina. Tämä ei kuitenkaan meidän kohdalla oikein onnistunut, kun päivisin miehen ollessa paikalla. Tämänkin takia ihmettelen, että perhehuoneita ei ole saatavilla kun vain muutama - mekin oltaisi voitu hoitaa tyttöä yhdessä ilman apua, jos mies olisi saanut olla paikalla ympäri vuorokauden. Toivottavasti tämä asia muuttuu uuden sairaalan valmistuessa!
Viimeisinä päivinä osastolla meidän päivävuorossa oleva kätilö ja opiskelija olivat ihan super mukavia ja avuliaita. Laitoinkin heille vielä jälkikäteen palautetta, kuinka hienosti he hoitivat työnsä ja vähän enemmänkin. Oma kokemukseni opiskelijoista tuolla opetussairaalassa on siis todella positiivinen.
lauantai 8. joulukuuta 2018
American style babyshowers
Muutama viikonloppu taaksepäin meille järjestettiin babyshowerit. Olin etukäteen pyytänyt saada tietää päivän etukäteen, koska en oo suurien yllätysten ystävä ja halusin tietää koska täytyy olla siistinä, eikä vaan verkkareissa hiukset sotkussa. :D
Juhlat pidettiin mun vanhempien luona ja siellä oli meidän lähimpiä ystäviä ja sukulaisia. Juhlat olivat ”amerikkalaistyyliset” siltä osin, että ne oli siis tarkoitettu meille kummallekin, ja siellä oli myös miehen kavereita.
Ohjelmassa oli mahan koon arviointia langan avulla, vauvan syntymäpäivän ja -painon, sekä nimen arvaamista ja häistäkin tuttu, selät vastakkain ”kumpi tekee mitäkin” -leikki. Kilpailtiin me myös vaipan vaihtamisessa!
Oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa ja vaikka juhlista tiesi etukäteen, oli ne aivan mahtavat ja parempaa ei olisi voinut toivoa! :)
torstai 30. elokuuta 2018
Vauvavakuutuksista
Suomessa terveyspalvelut toimivat mielestäni tosi hyvin, vaikka oon ennen ollut ihan toista mieltä. Mulla on lapsesta asti ollut hoitokuluvakuutus ja oon käynyt aina lääkärissä yksityisellä vauvasta 20-vuotiaaksi saakka. Mun vakuutusta ei jatkettu enää tuon jälkeen ja jouduin siirtymään julkisiin terveyspalveluihin. Olin aluksi ihan kypsä julkisen toimintaan ja hitauteen, kun aikaa ei meinannut millään saada, paitsi jos oli pää kainalossa. Kuitenkin flunssan yms. iskiessä pääsi lääkäriin nopeasti pienen (lue: usein hyvinkin pitkän) jonotuksen jälkeen. Myöhemmin, kun mulla oli vaikka mitä oireita ja syitä ei löytynyt, niin olin hyvin tyytyväinen kunnan toimintaan saada asiaan selvyys, sillä he rahoittivat erikoislääkärikäyntejä ja tutkimuksia yksityisillä lääkäriasemilla, joista maksoin vain poliklinikkamaksun verran. Tässä täytyi kuitenkin olla tosi tiukka ja vaatimalla vaatia lisää tutkimuksia ja käyntejä, mutta kyllä niitä sitten saikin. Lopulta kuitenkin pääsin tarvitsemaani hoitoon omakustanteisen yksityisen lääkärikäynnin kautta, joten ei tuo julkisten toiminta aina kuitenkaan ole sitä mitä toivoisi omalle lapselle. Toki eri kunnissa ja kaupungeissa saattaa olla eri tilanteet, mutta näin mä olen kokenut tämän meidän paikkakunnalla. Ollaan kuitenkin päädytty ottamaan meidän esikoiselle hoitokuluvakuutus ihan vaan varmuuden vuoksi, kun ei tiedä kuinka herkkä tapaus sieltä on tulossa, ja myös meidän lyhyen jonotuskärsivällisyyden vuoksi. :D Voihan sen vakuutuksen sitten myöhemmin irtisanoa jos tuntuu, ettei sille olekaan tarvetta.
Monet (ellei kaikki) vakuutusyhtiöt tarjoavat syntymättömän lapsen vakuutusta, eli tehdään vakuutusvaraus, joka maksaa tietyn summan ja vauvan vakuutus alkaa pyörimään heti syntymästä lähtien. Yhtiöillä on todella isoja eroja vakuutuksissa, sillä jotkut vaativat kotivakuutuksen myös samaan yhtiöön ja joissain vakuutus esimerkiksi lakkaa tiettyyn ikään mennessä. Sen vuoksi halusin kirjoitella vähän vakuutuksista joita itse kilpailutin, josko siitä olisi jollekin hyötyä mietinnöissä.
Turva
Turva tuli ensimmäisenä mieleen, kun meillä on liiton kautta hyvät alennukset kyseiselle yhtiölle ja saatiin täältä todella hyvä autovakuutus. He vaativat kotivakuutuksen samaan yhtiöön, joten kilpailuttamista oli enemmän. Lopuksi sain heiltä jonkun ihan päättömän summan pelkästä vauvavakuutuksesta (muistaakseni yli 400e), joten hylkäsin heidän tarjouksen samalta istumalta.
Aktia (Folksam)
Luin tästä jonkun verran etukäteen yhdestä blogista ja ajattelin kilpailuttaa myös tämän, sillä autovakuutuksia kilpailuttaessa Folksamilta sai todella hyvän tarjouksen. He vaativat kuitenkin, että kotivakuutus on myös heillä, joten siinä joutui miettimään myös tämän. Heidän vauvavakuutus oli jotakuinkin niin, että 350e ensimmäiset 0-2v, sen jälkeen summa pienenee jonnekin 265e paikkeille, ja alkaa taas nousemaan lapsen täyttäessä 14 vuotta. Omavastuu heillä olisi ollut 125e/v ja korvaussumma 50 000e koko vakuutusajalta. Tämä olisi potentiaalinen vaihtoehto, jos kotivakuutuksen hinta ei kovin nousisi nykyisestä.
If
Tämä oli meille pitkään se "ykkösvaihtoehto", sillä oltiin kuultu hyvää tästä vakuutuksesta ja tätä katseltiin ensimmäisten joukossa. Kuitenkin hintoja kilpailuttaessa muiden vakuutukset olivat halvempia kun heidän, joten päädyimme luopumaan tästä. Heillä hinta oli n. 450e (lapsivakuutus 380e ja äidin osuus n. 69e, voimassa 80v. asti) ja omavastuu tässä 100e/v ja korvaussumma 50 000e/vakuutus. Tämän lisäksi vakuutuksen hinta nousisi ensimmäisen vuoden jälkeen, sillä jos ei kuulu If etuohjelmaan, niin vuosimaksu nousee 30%. Kiitos, mutta ei kiitos.
OP
Tästä oli eri äitiysryhmissä paljon keskustelua, että monet ovat ottaneet OP:lta ja kehuneet sitä paljon. Ensimmäistä kertaa katsoessa heidän vakuutuksensa oli kaikista kallein, mutta luulisin sen johtuvan ajankohdasta, sillä katsoin vakuutuksen hintaa jo ennen rakenneultran tekemistä ja vakuutuksen hinta oli myös jotain lähellä 400e. Ajattelin kuitenkin katsoa myöhemmin uudelleen ja nyt sain hinnaksi noin 270e, 100e omavastuulla ja 200 000e korvaussummalla. Lisäksi tähän kuului hammastapaturmavakuutus, invalidi- ja muut toimeentuloturvat. Vakuutus voimassa 100-vuotiaaksi saakka. OP ei vaadi kotivakuutusta heille, mutta keskittäessä saisi alennusta, tietysti. Tämä taitaa tällähetkellä olla meidän valinta, ellei tule jotain ylläreitä jostain muualta.
Onko teillä vakuutus jossain tietyssä yhtiössä tai ootteko kilpailuttaneet vakuutuksia? Ootko ehkä löytänyt jonkun vielä paremman, kun mitä tässä on listattu? Kuulisin mielelläni teidän kokemuksia näistä ennen lopullista päätöstä. :)
Turva
Turva tuli ensimmäisenä mieleen, kun meillä on liiton kautta hyvät alennukset kyseiselle yhtiölle ja saatiin täältä todella hyvä autovakuutus. He vaativat kotivakuutuksen samaan yhtiöön, joten kilpailuttamista oli enemmän. Lopuksi sain heiltä jonkun ihan päättömän summan pelkästä vauvavakuutuksesta (muistaakseni yli 400e), joten hylkäsin heidän tarjouksen samalta istumalta.
Aktia (Folksam)
Luin tästä jonkun verran etukäteen yhdestä blogista ja ajattelin kilpailuttaa myös tämän, sillä autovakuutuksia kilpailuttaessa Folksamilta sai todella hyvän tarjouksen. He vaativat kuitenkin, että kotivakuutus on myös heillä, joten siinä joutui miettimään myös tämän. Heidän vauvavakuutus oli jotakuinkin niin, että 350e ensimmäiset 0-2v, sen jälkeen summa pienenee jonnekin 265e paikkeille, ja alkaa taas nousemaan lapsen täyttäessä 14 vuotta. Omavastuu heillä olisi ollut 125e/v ja korvaussumma 50 000e koko vakuutusajalta. Tämä olisi potentiaalinen vaihtoehto, jos kotivakuutuksen hinta ei kovin nousisi nykyisestä.
If
Tämä oli meille pitkään se "ykkösvaihtoehto", sillä oltiin kuultu hyvää tästä vakuutuksesta ja tätä katseltiin ensimmäisten joukossa. Kuitenkin hintoja kilpailuttaessa muiden vakuutukset olivat halvempia kun heidän, joten päädyimme luopumaan tästä. Heillä hinta oli n. 450e (lapsivakuutus 380e ja äidin osuus n. 69e, voimassa 80v. asti) ja omavastuu tässä 100e/v ja korvaussumma 50 000e/vakuutus. Tämän lisäksi vakuutuksen hinta nousisi ensimmäisen vuoden jälkeen, sillä jos ei kuulu If etuohjelmaan, niin vuosimaksu nousee 30%. Kiitos, mutta ei kiitos.
OP
Tästä oli eri äitiysryhmissä paljon keskustelua, että monet ovat ottaneet OP:lta ja kehuneet sitä paljon. Ensimmäistä kertaa katsoessa heidän vakuutuksensa oli kaikista kallein, mutta luulisin sen johtuvan ajankohdasta, sillä katsoin vakuutuksen hintaa jo ennen rakenneultran tekemistä ja vakuutuksen hinta oli myös jotain lähellä 400e. Ajattelin kuitenkin katsoa myöhemmin uudelleen ja nyt sain hinnaksi noin 270e, 100e omavastuulla ja 200 000e korvaussummalla. Lisäksi tähän kuului hammastapaturmavakuutus, invalidi- ja muut toimeentuloturvat. Vakuutus voimassa 100-vuotiaaksi saakka. OP ei vaadi kotivakuutusta heille, mutta keskittäessä saisi alennusta, tietysti. Tämä taitaa tällähetkellä olla meidän valinta, ellei tule jotain ylläreitä jostain muualta.
Onko teillä vakuutus jossain tietyssä yhtiössä tai ootteko kilpailuttaneet vakuutuksia? Ootko ehkä löytänyt jonkun vielä paremman, kun mitä tässä on listattu? Kuulisin mielelläni teidän kokemuksia näistä ennen lopullista päätöstä. :)
maanantai 13. elokuuta 2018
Rakenneultra rv 20+2
 |
| Kovin oli käsi pään edessä kokoajan, niin ei saatu kunnon 4d kuvaa |
Meidän pieni oli tosi rauhallinen koko ultrauksen ajan ja vain pikkusen liikutteli jalkoja ja käsiään, sekä oikein haukotteli isän kanssa täsmälleen samaan aikaan :D! Taisi häntäkin väsyttää ne edellisen yön vähäiset unet. Kaikki oli hyvin ja pieni vastasi muutaman päivän kokoa pienempää, paitsi reisiluu oli kasvanut ajallaan, joten ainakaan äitinsä lyhyitä jalkoja ei ole nähtävästi perinyt.. Seuraavaa ultraa ei sitten pitäisi olla ollenkaan näiden tietojen mukaan, mutta ajateltiin käydä jossain kohtaa yksityisellä 4d ultrassa katselemassa vielä pientä.
 |
| Meille tulee tyttövauva! |
lauantai 28. heinäkuuta 2018
Ultrakuulumisia ja ilta Helsingissä
Käytiin viime viikon lauantaina Perhe Artella Helsingissä ultrassa. Muutamakin syy ultralle oli, mutta ehkä tärkeimpänä halu nähdä onko kaikki hyvin. Tämä oli myös eka kerta, kun mieskin pääsi näkemään vauvan näköisen tyypin siellä liikkumassa. Valittiin Perhe Arte oikeastaan hyvien huhupuheiden ja hinnan takia. Käynti maksoi 87 euroa (sis. toimistomaksun), kun esimerkiksi Joensuussa ja Tampereella eri paikoissa ultraus olisi maksanut yli 250 euroa. Tähän pystyi myös kivasti yhdistämään miniloman Helsingissä, joten edestakaiset matkat ei haitanneet niin paljoa. En tiedä oltaisko lähdetty pelkästään tuon hinnan takia Helsinkiin saakka ajamaan, kun olisi pitänyt miettiä kaikki kulut ja muut, että olisko käynti siellä oikeasti tullut halvemmaksi.
Ehdittiin ajoissa paikalle mun migreenikohtauksesta huolimatta ja kohta oltiin jo kätilön vastaanotolla katselemassa vauvaa. Minillä oli hieman ahtaat oltavat, kun on kuulemma vielä niin heiveröinen ettei jaksa potkia itselleen lisää tilaa, mutta pikkuhiljaa vahvistumassa. Mitat näytti hyvältä ja vastasi 2 päivää laskettua aikaa pienempää, eli lähemmäs uutta vuotta mennään, vaikkakin kasvunopeus saattaa vaihdella raskauden eri vaiheissa. Sydänäänet kuulostivat hyvältä ja muuten kaikki näytti kätilön silmään hyvälle. Toiveissa oli myös nähdä pientä osviittaa sukupuolesta, mutta siellä oltiin niin jalat ristissä ettei kauheasti näkynyt. Hento tyttöarvio saatiin joidenkin ultrassa näkyvien "tyttö"viivojen mukaan, mutta meille jäi vähän epäselväksi, että oliko se loppujen lopuksi hento vai tarkempi lupaus. Jokatapauksessa oli ihana nähdä taas pientä ja käynti oli kyllä jokaisen sentin arvoinen! Seuraavan kerran katsellaan ultralla sitten rakenneultrassa reilu kahden viikon päästä.
Ajeltiin Picnicin (uuniperunat <3) kautta Radisson Blu Seaside -hotelliin Ruoholahteen, jossa päästiin majoittumaan isoon superior huoneeseen ja saatiin koirat huoneeseen ilman lemmikkimaksua (normaalisti 20e / koira)! Hotelli oli (ja on varmasti vieläkin) ihan super hieno ja uusi, ilmeisesti myös remontoitu hiljattain. Aula ja huone oli todella moderneja ja katolta löytyy ilmeisesti myös vuokrattavissa olevat saunatilat, jossa myös palju. Aamupala oli myös todella kattava. Pysäköinnistä ainoa miinus hotellille, sillä paikat oli tosi kapeita ja se maksoi 29 euroa vuorokausi, mutta toisaalta oltiinhan sitä melkein Helsingin keskustassa.
Illasta käytiin Kampin kauppakeskuksessa pizzalla Pizzariumissa (3,90e kaikki slicet) ja täytyy sanoa että oli ihan sairaan hyvät pizzat! Sen jälkeen Linnanmäellä pelailemassa pelejä. En suosittele kenellekään niitä koura pelejä, meinaan en sen parin tunnin aikana nähnyt yhtäkään joka olis sieltä jotain voittanut... Koko illan saldona täysi ja tyytyväinen vatsa, yksi haalari vauvalle, tyhjä lompakko ja yksi pehmolelunalle.
Ehdittiin ajoissa paikalle mun migreenikohtauksesta huolimatta ja kohta oltiin jo kätilön vastaanotolla katselemassa vauvaa. Minillä oli hieman ahtaat oltavat, kun on kuulemma vielä niin heiveröinen ettei jaksa potkia itselleen lisää tilaa, mutta pikkuhiljaa vahvistumassa. Mitat näytti hyvältä ja vastasi 2 päivää laskettua aikaa pienempää, eli lähemmäs uutta vuotta mennään, vaikkakin kasvunopeus saattaa vaihdella raskauden eri vaiheissa. Sydänäänet kuulostivat hyvältä ja muuten kaikki näytti kätilön silmään hyvälle. Toiveissa oli myös nähdä pientä osviittaa sukupuolesta, mutta siellä oltiin niin jalat ristissä ettei kauheasti näkynyt. Hento tyttöarvio saatiin joidenkin ultrassa näkyvien "tyttö"viivojen mukaan, mutta meille jäi vähän epäselväksi, että oliko se loppujen lopuksi hento vai tarkempi lupaus. Jokatapauksessa oli ihana nähdä taas pientä ja käynti oli kyllä jokaisen sentin arvoinen! Seuraavan kerran katsellaan ultralla sitten rakenneultrassa reilu kahden viikon päästä.
Ajeltiin Picnicin (uuniperunat <3) kautta Radisson Blu Seaside -hotelliin Ruoholahteen, jossa päästiin majoittumaan isoon superior huoneeseen ja saatiin koirat huoneeseen ilman lemmikkimaksua (normaalisti 20e / koira)! Hotelli oli (ja on varmasti vieläkin) ihan super hieno ja uusi, ilmeisesti myös remontoitu hiljattain. Aula ja huone oli todella moderneja ja katolta löytyy ilmeisesti myös vuokrattavissa olevat saunatilat, jossa myös palju. Aamupala oli myös todella kattava. Pysäköinnistä ainoa miinus hotellille, sillä paikat oli tosi kapeita ja se maksoi 29 euroa vuorokausi, mutta toisaalta oltiinhan sitä melkein Helsingin keskustassa.
Illasta käytiin Kampin kauppakeskuksessa pizzalla Pizzariumissa (3,90e kaikki slicet) ja täytyy sanoa että oli ihan sairaan hyvät pizzat! Sen jälkeen Linnanmäellä pelailemassa pelejä. En suosittele kenellekään niitä koura pelejä, meinaan en sen parin tunnin aikana nähnyt yhtäkään joka olis sieltä jotain voittanut... Koko illan saldona täysi ja tyytyväinen vatsa, yksi haalari vauvalle, tyhjä lompakko ja yksi pehmolelunalle.
 |
| Kuva: Pizzarium |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)