VAKAVA 2017 ja Soveltuvuuskokeet Tampere & Joensuu

En oo käynyt lukiota kun muutaman jakson aikanaan ja kävin parturi-kampaajan tutkinnonkin vaan näyttötyönä, mutta silti se oikeutti mut hakemaan yliopistoon joten miksi ei!

Hain viime keväänä siis Tampereelle, Jyväskylään ja Joensuuhun opiskelemaan luokanopeks, sekä myös varhaiskasvatusta Tampereelle. Vakavaan lukeminen jännitti mua aluks tosi paljon, kun lukemisesta ei tosiaan ollut kauheasti kokemusta ja nuo artikkelithan oli tosi tieteellisiä muutenkin. Päätin ottaa Valmennuskeskukselta VAKAVA Koti -kurssin ja tilasin aineiston kirjana kotiin. 

Luin aineiston kerran ajatuksella läpi ja katsoin jokaisesta artikkelista olevan valmennusvideon kertaalleen. Opettaja (Noora) tuossa valmennuksessa oli niin huippu, että voisin sanoa että hänen ansiostaan pääsinkin soveltuvuuskokeisiin Tampereelle varhaiskasvatukseen ja Joensuuhun luokanopettajaksi. 

Täytyy myöntää, että tuossa kohtaa kun hakutoiveena oli Tampere nro 2 ja Joensuu nro 4, niin aika paljon kyllä toivoin pääsyä Joensuuhun luokanopettajaksi, vaikka olisinkin halunnut jäädä asumaan Tampereelle. 

Tampere varhaiskasvatus soveltuvuuskoe

Rehellisesti, en muista paljoakaan kokeesta, paitsi että se tehtiin ryhmissä. Alussa oli joku yksilöllisempi tilanne, joka oli vähän kuin haastattelu, jossa piti keskustella ja kertoa omia mielipiteitään ja tietoja varhaiskasvatukseen liittyviin asioihin. Seuraavan tehtävän suunnitteluun oli varattu x määrä aikaa ja siinä piti suunnitella  paperimainos ryhmämme omalle päiväkodille. Meidän piti myös suunnitella teemalaulu, käyttää oheistuotteita ja esittää se lopuksi arvioitsijoille. 

Tampereen varhaiskasvatus oli itselleni ehkä huonoin vaihtoehto hakea, sillä siellä oli pelkästään yksi valintajono, jossa kaikilta otetaan huomioon YO -todistus. Eli käytännössä vaikka sain lähes täydet pisteet soveltuvuuskokeesta, jouduin 72. varasijalle, koska mulla ei tullut yhtään pisteitä todistuksesta. Tässä mielestäni voitaisi hieman kehittää, sillä ei ne YO -todistuksen arvosanat kerro sitä, että tuleeko susta hyvä lastentarhanopettaja ja kerta Tampereen luokanopettaja linjallakin on kaksi valintajonoa. No anyways, en siis tänne päässyt.

Joensuu luokanopettaja soveltuvuuskoe

Joensuun soveltuvuuskokeisiin piti valita ennakkoon yksi itseä kuvaava sarjakuva ja valitsin sellaisen, missä tulee esiin mm. luovuus ja ongelmanratkaisutaidot.

Ensimmäisenä menin yksilöhaastatteluun, jossa kysyttiin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vitsi että mua jännitti! Toinen haastattelija taisi olla oppilas ja toinen oli meidän jämäkkä kemian opettaja, jota en siis sillon tiennyt. Kannattaa varautua sellaisiin perus kysymyksiin, esim. miks haluat opettajaksi, miks haluat Joensuuhun, mikä tekee susta hyvän/huonon open, miten ratkot ongelmatilanteen ja kaiken lisäksi kannattaa katsoa ajankohtaisimmat uutisaiheet, koska niistäkin saatetaan kysyä. Mä en kauheesti valmistautunut etukäteen, mutta kerroin mun haastattelussa esim. että luen paljon uutisia ja mua kiinnostaisi opettaa matematiikkaa vaikka jälkikäteen ajateltuna se ei olisi realistinen vaihtoehto, mutta ainakin erilainen kun muilla! Eli ehkä myös katsoisin sivuainemahdollisuudet myös ennen haastista! Joudut myös selittelemään sun sarjakuvaa mahdollisesti tässä vaiheessa. Mulla haastattelijat oli ihan mukavia ja toinen tosiaan vähän hiljaisempi, eikä kumpikaan haukotellut eikä nostanut jalkoja pöydälle..

Haastattelun jälkeen juoksin suoraan yläkertaan ryhmätehtävään, joka olikin jo alkanut. Onneks sain kuitenkin uuden ajan (niiden moka...) heti 20min päähän. Siellä oli 5 vai 6 ihmistä ja meidän piti kertoo meidän valitsemista sarjakuvista, keskustella niistä ja valita niistä yhdessä paras ja monipuolisin meidän mielestä. Eli siis sama tehtävä, kun aiempinakin vuosina :)

Joensuuhun pääsin siis lopulta sisälle, vaikken yhtään osannut sanoo, että miten soveltuvuuskokeet meni. Pisteitä olin saanut ihan kivasti ja olin ihan kirkkaasti kyllä sisällä. Joensuussa oli myös nuo kaksi valintajonoa, joka oli mulle eduksi. Meidän vuosikurssilla taitaa olla vaan kaksi amista, mutta hyvin mekin on pärjätty!

Ei kannata siis turhaan jännittää, ainakaan liikaa! Se on vaan yks asia sun elämässä, joka määrittää paljon, mutta silti kannattaa muistaa olla oma itsensä ja tärkeintä on olla aito! Muutamilla ryhmätehtävä ei mennyt niin hyvin, kun jännittivät niin paljon, mutta kyllä haastattelijat myös jonkun verran antaa anteeksi. Pyydä vaikka joku vähän vieraampi ihminen kotona kyselemään sulta eri asioista, niin voit vähän treenata ennen soveltuvuuskokeita. Tsemppiä!

Thoracic outlet syndrome

Tämä pirulainen on kulkenut mun matkassa kolmen vuoden ajan. Se alkoi oireilemaan käsien puutumisella ja voimattomuudesta varsinkin ylä asennoissa, joten parturina sen huomasi helposti. Pikkuhiljaa alkoi yöllä puutumiset ja kokoaikaiset niskakivut. En rehellisesti enää ees muista, että mitä kaikkee oon tän takia joutunut kärsimään koska oireita on ollut niin paljon.

Mun kohdalla tämä TOS on olkahermopunoksen pinnetila ja vielä kummallakin puolella, mutta joillain häiriö voi olla myös esimerkiksi verisuoniperäinen tai jopa kumpaakin. Tämä voi johtua rakenteellisista syistä, tai esimerkiksi auto-onnettomuuden seurauksena. Monet joutuvat kärsimään tästä sairaudesta jopa monia vuosia, ennen kuin saavat diagnoosin ja jotkut lääkärit eivät edes tunnusta koko sairauden olemassaoloa. Yritä siinä sitten etsiä apua oireisiin..

Mä pääsin suhteellisen helposti puolessa vuodessa terveyskeskuslääkärin kautta fysiatrille, joka diagnosoi mulle tän ja tämä huikea fysiatri oli Timo Lääperi (Koskiklinikka Tampere). Kuitenkin ohjeet kuntoutuksen suhteen olivat sellaiset, että piti jumppailla ja käydä mobilisoimassa lihaksia yksityisellä fysioterapeutilla (kunnallinen ei tätä Pirkkalassa tehnyt) ja silloin vielä töissä käydessäni jouduin käymään fyssarilla kerran viikossa. Kokeilin varmaan kaikkia Tampereen alueen hierojia, fysioterapeutteja, osteopaatteja ja kiropraktikoita, joten multa saa hyviä vinkkejä!

Muutaman kuukauden päästä jouduin kuitenkin jäämään pois töistä kun oireet meni niin hankaliksi ettei sakset tahtonu pysyä kädessä. Siitä alkokin sitten sairaspäivärahan anominen parin kuukauden osissa ja sen jälkeen työeläkevakuutusyhtiöiden ja kelan kanssa taistelut kuntoutuksesta, koska tämä ei vakuutusyhtiölääkäreiden mielestä ole sairaus ja pystyn kuulemma hyvin tekemään oman alan tai siihen rinnastettavia töitä. Haluaisin nähdä joskus jonkun vakuutusyhtiölääkärin, joka saa vaikka nyt tämän oireyhtymän ja sen, että kuinka hän selviää vaikka siivouksesta ja mitä mieltä hän sen jälkeen on tästä sairaudesta. Kerrankin voin puolustella Kelaa tässä asiassa kun he suostuivat minulle edes jotain myöntämään, toisin kun eräs eläkevakuutusyhtiö, johon olin kuitenkin jo yli 5 vuotta maksellut maksuja sekä yrittäjänä että työntekijänä.

Asiat meni mulla yllättävän helposti, vaikkakin aikaa kului ja mistään ei saanut mitään infoa, että mitä seuraavaksi. Päätin mennä omakustanteisesti yksityiselle TOS -spesialistille Martti Vastamäelle Turun Diacoriin, jolta sain selkeät ohjeet mitä seuraavaksi oireiden helpottamiseksi eli leikkauksesta (skalenotomia). Kuitenkaan koska mulla ei ollut vakuutusta, niin noin 5 000 euron leikkaukset per puoli ei kovin houkutelleet, niin sain lähetteen Tayssiin Tayssissa pääsin käsikirurgi Pasi Paavilaisen vastaanotolle, josta voisin kirjoitella sitten vielä erikseen.

Myös samoihin aikoihin joku ihana Kelan rouva soitti mulle ja pääsin ammatilliseen kuntoutusselvitykseen Kiipulaan, joka avasi mulle ovet myös työkokeiluun ja uudelleenkoulutukseen.

Kuka? Mitä?

 Tervetuloa Minigrippiin lukemaan mun ajatuksia ja kokemuksia erilaisista elämän asioista. Minigrippielämää -nimi tulee aiemmasta elämäntilanteesta, jolloin reissattiin maailmalla ja koko elämä oli pakattu minigrip -pusseihin yli vuoden ajan. Nykyään asia on jo hieman muuttunut, ainakin jollain tavalla.

Oon 26-vuotias nainen, entinen parturi-kampaaja ja nykyinen luokanope -opiskelija. Asutaan mun miehen ja kolmen koiran kanssa toistaiseksi Joensuussa ja meillä on omistusasunto Tampereella. Meillä lattioita kotona hännillään luuttuaa kaksi kultaistanoutajaa, Pepe 6v ja Bella 14vkoa, sekä 2v pomeranian Milo. Menoa ja meininkiä siis on luvassa joka päivä! 

Ajattelin tosiaan kirjoitella erilaisista elämän asioista, joihin sisältyy pienesti koiran kanssa harrastaminen, matkustus, opiskelu ja isoimpaan asiana suuri elämänmuutos. Jos satut löytämään tämän ja päätät lähteä mukaan seikkailuihimme, niin tervetuloa! :)