tiistai 24. heinäkuuta 2018

Raskaudesta kertominen

Meille oli heti alusta asti selvää, että riskiviikkojen vuoksi raskaus pidetään salassa ensimmäisen kolmanneksen ajan, niskaturvotusultraan asti. Salassapitoa helpotti hieman se, että asutaan toisella puolella Suomea sekä se, että miehen reissuhommat oli juuri alkaneet joten myöskään käyntejä kotipaikkakunnalle ei kauheammin tullut. Jouduttiin kuitenkin käymään kotipaikkakunnalla itseasiassa päivä sen jälkeen, kun testi näytti positiivista. Oltiin hakemassa meidän koiranpentua ja piti viettää yö mun vanhemmilla. Hyvinkin äkkiä keksin maailman parhaan syyn lopettaa tupakointi, sillä olinhan mä jo jonkun aikaa puhunut että pitäis lopettaa. Tämä tarina perustui oikeastaan osittain totuuteen, sillä mulla loppui edellisenä iltana ihan oikeasti tupakat ja olis aamulla pitänyt hakea kaupasta lisää. Kuitenkin jätin mainitsematta positiivisen raskaustestin ja että ei mulle oikeasti aamulla tullut kiire kouluun, vaan en halunnut ostaa enää lisää. Näinkin simppeli tarina näytti uppoavan hyvin äitiin, sekä myös iskään ja pikkuveljeen. Tätä voisi käyttää siis toistekin! :D Kysyin tästä jopa myöhemmin ja kyllä ne sano uskoneensa ja että olin mä lopettamisesta useasti jo puhunut... Aina muistin mainita auton hanskalokerossa olevan askin, joka on hätätilanteita varten ja tämäkin on itseasiassa ihan totta, mutta ei se siellä tarkoituksella hätävaralta ole, että no worries en aatellu sauhutella enää.

Kerrottiin mun äidille raskaudesta joskus viikolla 6+, sekä mun iskälle ja veljelle, sekä miehen äidille jokunen viikko ton jälkeen. Meidän äiti on sellanen haukka, että se aistii ihan kaiken, joten en voinut vaan olla hiljaa ja kyllä me oltais ikävästä tilanteesta joka tapauksessa kerrottu kaikille ketkä sen sai tietää ennen toisen kolmanneksen alkua. Parille kaverille ja loppu suvulle kerrottiin nt-ultran jälkeen ja juuri itseasiassa sunnuntaina (17+4) laitettiin faceen postaus tulevasta tyypistä.



Äiti
Ostettiin mun äitille Mauri Kunnaksen Isovanhempien kirja, joka annettiin hälle ja sanottiin että voit sitten alkaa täyttämään tätä. Ei mennyt montaa sekuntia, kun hymy nousi korviin saakka: "Siis mitä! Tuleeko teille vauva?" Hahhah, reaktio oli kyllä loistava, mutta oli se kuulemma silti jotain aavistellut.

Muut perheenjäsenet
Mun iskälle ja veljelle kertomisen kunnian annoin äitille, kun en uskaltanut sanoa mitään ja ehkä pelkäsin vähän reaktioita. Iskä otti normaalisti oman aikansa ja onnitteli kunnolla vasta myöhemmin illalla. Pikkuveli oli iloinen ja pyysi lupaa kertoa tyttöystävälleen, joka vieritti sitten ikuisena vauvakuumeilijana myös muutaman kyyneleen. Miehen äitille mies kertoi automatkalla ja oli ollut myös iloinen tulevasta lapsenlapsesta.

Kavereille kertominen
Mä kerroin kahdelle kaverille heti, kun pääsin nt-ultrasta kotipihaan. Toiselle tein snapchat videon, jossa kerron, että kuinka oon pahoillani ettei olla nähty hetkeen ja että kun oon ollu ihan erakko, mutta sille on syynsä ja sit näytin ultrakuvaa. Piti laittaa viesti perään, että kurkkaa snapchat jossain rauhallisessa paikassa äänet päällä ja se meinas jo jättää viestin vasta illaksi, mut kerroin et kannattaa jo ruokatunnilla kurkata. Toiselle kaverille laitoin aikalailla samanlaisen viestin ääniviestinä whatsuppiin ja perään ultrakuvan. Tosin tajusin jälkeenpäin, että sehän näki sen kuvan ennen sitä ääniviestiä, joten jouduin vielä korjaamaan tekstinä et kuuntele myös toi viesti silti. :D

Sukulaiset ja muut kaverit
Meillä ei oikeastaan kummallakaan ollut mitään isoa halua levitellä heti asiaa, joten annoin luvan kaikille puhua avoimesti asiasta. Äitini innokkaana hoiti sukulaisille kertomisen juhannuksena ja itse soiteltiin mun mummi ja miehen isovanhemmat läpi. Muut kaverit sai tietää myös tuon puskaradion kautta.

Facebook ja muita mielestäni kivoja tapoja kertoa
Laitettiin facebookkiin kuva meidän yhdestä koirasta, jolla on kaulassa lappu "isoveli 2018", sekä toinen kuva, jossa yksi haalari, neuvolakortti ja ultrakuva. Kuvat on kivoja tapoja kertoa asioita oli se sitten henkilökohtaisella kirjeellä tai facebookissa, ja oli siinä sitten eläimiä, kummankin kädet raskausmahan päällä, kolmet erikokoiset kengät tai kolmet erikokoiset vaatekappaleet.

Kirja ja kuva: Adlibris


Miten te ootte kertonut raskaudesta läheisille tai mikä olisi teidän lempparitapa kertomiselle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti