Avomieheni tekee reissutyötä aina kesäisin, eli ajelee autolla ympäri Suomea, milloin missäkin. Muutamana kesänä ollaan jo totuttu siihen, että miehen reissutyön vuoksi vietetään aikaa eri kaupungeissa yleensä sunnuntaista torstaihin ja viikonloppu sitten saman katon alla. En ole koskaan aiemmin elänyt etäsuhteessa, joten en tiedä mitä se oikeasti on, mutta luulisin tämän olevan verrattavissa siihen osittain, ja ainakin ne neljä - viisi kuukautta vuodesta.
Millaista raskausaika on reissumiehen kanssa?
Raskausaikana huomion ja läheisyyden tarve on ainakin itsellä lisääntynyt. Jos toinen on kotona vain viikonloppuisin, niin tämähän selkeästi muodostuu ensimmäiseksi ongelmaksi, sillä mahdollisuus varsinkin läheisyyden saamiseen on minimaalinen verrattuna normaalissa parisuhteessa oleville.
Neuvola- ja ultrausajat osuvat aina viikolle, eikä niitä ole varmaan edes saatavissa viikonlopuiksi, ainakaan kunnallisella puolella. Meillä on onneksi löytynyt osissa näistä ajoista sellainen ratkaisu, että olemme saaneet muutaman ajan aina perjantaille, jolloin tuo mies on päässyt mukaan. Kuitenkin nämä ajat ovat todella tiukassa, joten niiden kanssa on joutunut säätämään ja olen joutunut menemään yksin monelle neuvolakäynnille sekä esimerkiksi niskaturvotus -ultraan.
Kaikilta osin, niin onhan tämä ollut raskasta tähän mennessä. Ei ole ketään, kenen kanssa jakaa asioita kasvotusten tai kokeilemalla (esimerkiksi ensimmäiset ulospäin tuntuvat potkut). Alkuraskauden huono-olo ja väsymys yhdistettynä koiranpennun kanssa olemiseen ja ylipäätään koirien ja kodin hoitamiseen, ja pitihän siinä myös pitää itsestään huolta, ja opiskella. Ollaan saatu paljon apua mun vanhemmilta toiselta puolen Suomea ja yritetty saada miehelle konkretisoitumaan tämä asia enemmän vapaaehtoisten (ylimääräisten) ultrien avulla, eli kun tukiverkko on kunnossa niin kyllä asiat järjestyvät.
Ajattelen, että loppuraskautta kohden tämä yksinolo olisi vieläkin pahempaa, sillä mies ei pystyisi luomaan yhteyttä vauvaan ollessaan poissa samalla tavalla, kun esimerkiksi tekemällä joka ilta jotain tiettyjä rutiineita ja juttelemalla vauvalle. Minulle on myös tullut pelko, että yksinollessa tapahtuu jotain ja pyörryn tai muuta vastaavaa. Kuitenkin meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että reissuhommat loppuu pian ja päästään kumpikin "nauttimaan" loppuraskaudesta ja yhdessäolosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti