Luokanopettajaksi ilman ylioppilastutkintoa

Sain kuulla vuonna 2016, että en luultavasti pysty enää ikinä tekemään parturi-kampaajan hommia, joten oli löydettävä uusi ala. Sitä sitten kissojen ja koirien kanssa mietittiin, että mitä pystyisin tekemään ja mikä kiinnostaa. Lopulta mieluisimmiksi ja fyysisesti sopivimmiksi koulutuksiksi valikoituivat sosionomi, luokanope ja lastentarhanope. Sen jälkeen aloin selvittämään, että mitä nykyään tarvitsee päästäkseen yliopistoon, sillä ammattikorkeakoulu, vaatimukset olivat jo selvillä.

Olen aina ajatellut, että jos ei suorita ylioppilastutkintoa niin ei myöskään pääse opiskelemaan yliopistoon. Kyllähän meille yläasteella (joskus vuonna x kylläkin) kerrottiin, että sen pitäisi onnistua, mutta en tiedä ketään kuka olisi tehnyt niin. Löysin opintopolusta ajankohtaista tietoa hakukelpoisuusvaatimuksista ja valintaperusteista. Kuitenkaan en huomannut katsoa valintaperusteista erikseen joka koulun kohdalla, ennen kun kutsut valintakokeisiin tulivat. Lastentarhanopen koulutuksessa oli vaan yksi valintajono, jossa laskettiin yo-kokeen pisteet yhteen valintakokeiden pisteiden kanssa, eli selvä no go mulle. Luokanopen koulutuksessa (ainakin Joensuussa) oli kaks jonoa, joista toisessa katsottiin vaan valintakokeen tulos ja sehän oli sitten se millä mä pääsinkin kouluun sisään.

Kirjoitan omien kokemuksieni kautta henkilönä, joka on suorittanut toisen asteen tutkinnon näyttökokeena yksityiskoulun jälkeen, ja hakenut ja päässyt ensimmäisellä kerralla yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi. Viimeisistä opinnoistani (muut, kuin parturi-kampaajan opinnot) on siis kulunut aikaa noin 10 vuotta.


Millaista yliopistossa opiskelu on ollut ilman lukiopohjaa tähän mennessä?

- Yliopistossa on paljon kirjojen lukemista ja teoriaa, eli jos et oo sen takia mennyt lukioon, niin mieti kahdesti jaksatko sitä lukemisen määrää nytkään (tai voitko joustaa arvosanoissa lukemalla hieman vähemmän :D)

- Ainakin meidän yliopistossa lähes kaikki opettajat olettaa, että kaikki opiskelijat olisivat käyneet lukion, sillä tunneilla kuulee paljon yleistystä mm. "muistatteko, kun lukiossa oli sitä ja tätä..."

- Kehityspsykologian osuudessa puhuttiin paljon lukion psykan tunneilla olleista Vygotskista ja muista tyypeistä, keistä mulla ei ollut ainakaan mitään hajua ja opettaja melkein tuomitsi kaikki hylättyyn ketkä ei oo lukenu psykaa pitkänä lukiossa. Kyllähän se sit läpi meni kuitenkin ja aika vähällä lukemisella...

- Ruotsista olisi pitänyt kirjoittaa kuulemma L, E tai M, että pääsee kurssista läpi, mutta kyllä mä pääsin näköjään läpi ihan mun peruskouluruotsilla. Muistaakseni englanninkin kurssista peloteltiin samaa.

- Itselle täytyy miettiä todella realistiset tavoitteet (ainakin aluksi) ja selvittää itselle sopivin opiskelutapa ja -aikataulu, sillä itsenäistä työskentelyä on tosi paljon!


Lukion merkitystä korostetaan siis todella paljon yliopistossa vieläkin jo pääsykokeista lähtien, vaikka tänäpäivänä pitäisi olla itsestäänselvyys, että kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ole sitä lukiopohjaa. Yliopistossa pärjää ihan hyvin ilman ylioppilastutkintoa, jos vaan on valmis tekemään hieman enemmän töitä sen eteen, että pysyy kaikessa mukana. Nythän on myös kehitteillä se pääsykoeuudistus, joka astuu voimaan 2020. Mielestäni tämä uudistus alentaa entisestään ammattikoulun käyneiden mahdollisuuksia päästä yliopistoon ja ylipäätään niiden, joilla ei ne kirjoitukset ole menneet niin hyvin. En tiedä miksi nuo päättäjät haluavat tehdä sen noin muuta kuin säästöjen vuoksi, sillä itse ainakin näen tämän uudistuksen todella vanhanaikaisena ja olen myös sitä mieltä, että ammattikouluista tulevilla (ja niillä, kenellä ylioppilastutkinto ei ole mennyt ihan nappiin) saattaa olla nimenomaan suurin motivaatio opiskella, sillä he tiedostavat olevansa alakynnessä opinnoissa jo hetki alkumetreillä.