sunnuntai 26. elokuuta 2018

Miten uskallat?

Oltiin viime viikonloppuna Tampereella Blockfesteillä ja oonkin saanut monta kertaa kuulla lausahduksia liittyen ylipäätään mun festarikäynteihin tänä kestänä: "Miten uskallat?", "Ootpa rohkee!", "Ai siis säkin oot siellä?". Tää on mun mielestä toisaalta vähän hassua, mutta toisaalta ei. Raskaus on yli puolenvälin ja nyt pitäisi olla se "energisin vaihe" menossa, joten miksi ei menisi sen verran, kun jaksaa? Olin vajaa kuukautta aiemmin myös Tammerfesteilla ja ei sitä kukaan ihmetellyt, mutta sillon se maha ei niin hyvin näkynytkään.

Festareille tai keikoille mennessä pitää tottakai ottaa huomioon se, että on hyvät kengät ja mukavat vaatteet, ja pitää myös selitellä kavereille etukäteen ettei voida sitten olla ihan siellä keskellä sitä ihmismassaa bailaamassa. Tämä on siis mun oma mielipide, mutta en tiedä kuka raskaana oleva väistämättä haluaa mennä keskelle humalaisia ihmisiä, siis vapaaehtoisesti tönittäväksi... En minä ainakaan. Pyrin myös välttelemään tupakansavua parhaani mukaan, sillä vaikka siellä oli ne tupakointipaikat, niin eihän niitä kukaan noudattanut. Blockfestit meni tosi hyvin muutamaa tuuppimista lukuunottamatta, mutta ei ne olleet sen kummempia. Sen verran se jaloilla olo kuitenkin verotti, että itsellä ainakin seuraava päivä meni ihan levätessä jalkojen huutaessa hoosiannaa...



Tänä viikonloppuna käytiin Cheekkiä katsomassa Lahdessa, jonne oli odotettu jopa 30 000 ihmistä, joka on siis melkein sama määrä kun perus festareilla, eli porukkaa oli kun pipoo. Päästiin alueelle kuuden jälkeen ja siirryttiin hetken pyörimisen jälkeen vessajonojen kautta lavan edustalle. Meillä oli paikat A -katsomossa ja päätettiin jäädä aika kauas lavasta istuskelemaan. Mitä lähemmäs keikan alkua päästiin, sitä enemmän ihmisiä tuli ympärille ja minuutti ennen keikan alkua oli aika nousta seisomaan. Kaksi ja puoli tuntia seisoskelua jyrkässä alamäessä oli aika rankkaa, mutta siitä selvittiin ja jaksoi vielä kävellä hyvin reilun kilometrin rautatieasemallekin keikan jälkeen. Kukaan ei töninyt kertaakaan keikan aikana eikä poismennessä, vaikka oltiin todella ruuhkassa. Keikka itsessään oli tosi huikea kokemus ja en olis voinu parempaa toivoa! Kyllähän se vähän herkistää, kun on kulkenu yli kymmenen vuotta eri festareilla ja Cheekin keikoilla ja yhtäkkiä sitä ei tulekaan enää. Tsemppiä eläkepäiville Jare! Tää on yhden aikakauden loppu ja toisen alku myös monelle muulle. Onneksi musiikki ei kuole koskaan. :)



Tän kesän keikkojen ja festareiden jälkeen oon siis tullut siihen tulokseen, että raskaana ollessaankin voi hyvillä mielin käydä eri tapahtumissa. Pitää olla ehkä vähän suunnitelmallisempi esimerkiksi kenkien, seuran ja muun suhteen, koska pitää olla enemmän varuillaan varsinkin massiivisissa yleisötapahtumissa humalaisten ihmisten varalta ja jalat saattaa turvota helpommin, kun ennen. En kuitenkaan vaihtais mitään tästä kesästä, sillä kyllä sitä tulevaisuudessa ehtii vielä käydä bailaamassa noissa tapahtumissa ja oikeesti oli tosi kiva olla selvinpäin, niin muisti aina kaiken! Eli vesipullo mukaan, lenkkarit jalkaan ja festeille siis rohkeasti! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti