Raskaana olevan juhannus

Aiemmista festarijuhannuksista vahvasti eroava raskaana olevan mökkijuhannus oli aika mielenkiintoinen kokemus. Päätettiin lähteä "juhlimaan" juhannusta mun suvun mökille Itä-Suomeen. Meiltä on sinne onneksi nykyään lyhyt reilun tunnin ajomatka, joten tämäkin helpotti päätöstä.

En oo muutamaan vuoteen juonut kauheasti, vaan sen muutaman kerran vuodessa (juhannus, jotkut festarit ja jotkut kissanristiäiset). Luulin, että olisi helppoa olla ihmisten keskellä, ketkä juovat muutamia juomiaan juhannukseen kuuluvalla tavalla, mutta miten tämä hormonihirviön mieli voikin muuttua niin nopeasti... Se helpolta tuntunut alkoholittomuus muuttui sellaiseksi ärsyttäväksi tunteeksi, että miksi muut saa ja minä en, josta mies sai kuulla kyllä myöhemmin. Yhtäkkiä olin ihan maani myynyt, kun en saanutkaan sitä yhtä Smirnoff Icea tai Happy Joen omenasiideriä ja jouduin jättämään jopa juhannus-shamppanjanikin kotiin! Onko kenellekään muulle käynyt näin?

kuva: pinterest

Tämä oli jopa pahempi tunne, kun tupakoinnin lopettaminen positiiviseen testiin ja polttamatta oleminen, jonka luulin olevan vähintäänkin vaikeampaa. Ihan älytön tämä raskaana olevan mieli kyllä.

Lopulta valkeus tähänkin pääkoppaan koitti, selvittiin hankaluuksista ja masisteluista, ja pääsin nauttimaan kivasta juhannuksesta läheisten ihmisten kanssa saunoen, hyvää ruokaa syöden ja iltaan asti jutellen. Tästä kuitenkin opin sen, että koskaan ei kannata pitää mitään itsestäänselvyytenä ja kannattaa miettiä asioita etukäteen kaikilta mahdollisilta kanteilta, jotta ei tule yllätyksiä ja mielensäpahoittamisia.

p.s. Luulen, että mun vähintäänkin vuoden ajan kasvanut roskaruokamasu alkaa jo pyöristyä pikkuisen!