Niskaturvotus -ultra

Saatiin aika Pohjois-Karjalan Keskussairaalan äitiyspoliklinikalle nt -ultraan juhannusviikon maanantaille, päivälle 12+5. Huikeen hyvien yöunien jälkeen (4h...) pääsin heti aamu seitsemältä ensimmäisenä kätilön ultrattavaksi. Tämä tutkimushan on osa vapaaehtoista seulontatutkimusta, johon kuuluu veri- ja virtsakokeet, sekä tämä ultra ja nämä tulokset yhdistettynä saadaan selville riskilukema kromosomipoikkeavuuksiin (esim. downin syndrooma). Yleensä tätä tutkimusta pidetään myös eräänlaisena "virstanpylväänä", jonka jälkeen voidaan kertoa raskaudesta jo enemmän julkisestikin.

Heti kätilön tavatessani mainitsin asiasta, että olemme odottamassa ensimmäistä ja haluaisin, että hän kertoo mahdollisimman tarkasti, mitä tekee ja näkee, jotta saisin oloni mahdollisimman rennoksi kun mieheni ei työkiireiltään päässyt mukaan. Kätilö vaikutti todella mukavalta ja ymmärsi minua hyvin ja lopulta kertoikin kaiken todella tarkasti! Kuulin asioita munuaisista, aivoista, selkärangasta, sydämestä ja varmaan kaikesta muusta mitä tuossa tutkimuksessa on tarkoitus katsoa.

Normaalisti tutkimuksessa katsotaan onko sikiö oikeassa paikassa, onko elimet kehittyneet oikein ja toimivatko ne. Myös tässä tarkoituksena on tarkastaa tuo niskaturvotus, josta saadaan laskettua tuo aiemmin mainitsemani riskilukema. Meillä niskaturvotus katsottiin viimeisenä ja sikiön hankalan asennon vuoksi jouduttiin kokeilemaan myös vatsan päältä ultraamista. Meidän lukema oli muistaakseni 1,3mm eli ihan normaali ja kätilö oli sitä mieltä, että nämä meidän riskilukemat eivät tule menemään riskirajan ali (1:250), joista joutuisi lisätutkimuksiin. Lopulliset tulokset tulevat kuitenkin vasta noin viikon päästä ultrauksesta.

Oli ihana nähdä, kuinka mini oli kehittynyt ja näytti jo kovin vauvalta! Siellä se heilutteli menemään käsiään ja jalkojaan ja selkeästi heilutti meillekin yhdessä kohtaa. Muuten käsi pysyi vahvasti otsalla ja jonkun verran pyörittiin ja oltiin mutkalla, mutta ei kuitenkaan kauhean vauhdikkaalta tapaukselta vaikuttanut tämän perusteella. Jäi tosi hyvä mieli tästä ultrasta ja en malta odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsee tätä ihanuutta katsomaan! :)

Alkuraskauden oireita

Kirjoittaessa tätä tekstiä lähti käyntiin rv 6+0, eli seitsemäs raskausviikko (6+0 - 6+6). Vähän sekavalta tämä viikkojen laskeminen kyllä aluksi tuntui..

Alkuraskauden oireita löytyy googlettamalla vaikka kuinka paljon, mutta ajattelin hieman kertoa omia kokemuksia tähän mennessä. Monesti ajatellaan, että kaikki viettävät ne ensimmäiset viikot testin tekemisestä pää pöntössä kykenemättä mihinkään, tai niin mä ainakin ajattelin. Tähän saakka pahoinvointia ei ole juurikaan ollut ja kertaakaan en ole vielä (sormet ristiin) oksentanut. Oon pyrkinyt syömään jotain hiilaripitoista (esim. leipää) vähintään parin tunnin välein ja luulenkin, että tällä saattaa olla jotain osuutta asiaan. Pieni krapulainen olo kummittelee lähes joka päivä varsinkin päiväunien jälkeen, jolloin on pakko heti syödä jotain ja se jatkuukin sitten muutaman tunnin. Usein tämä ”krapula” iskee myös iltaisin juuri ennen nukkumaan menoa. Parhaaksi lääkkeeksi tälle oon todennut raittiin ilman, eli heti ulos päästessä olo helpottuu. Illalla taas helpoin on vaan syödä hieman ja alkaa nukkumaan.

Noin viikon verran siitä, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, koin tosi pahoja alavatsakipuja. Ne oli sellaisia menkkakipumaisia, aaltoilevia, kovia kipuja, jotka tuntui koko alavatsalla. Näihin sain neuvolasta ohjeeksi syödä kohtuudella panadolia, jonka otin yleensä iltaisin jotta saisin nukuttua edes vähän. Yleensä kovat alavatsakivut yhdistetään keskenmenoon, mutta mun tapauksessa kivut johtuivat siis vain kohdun venymisestä ja siis aiemmin kovista menkkakivuista kärsineenä nämä oli aika samanlaisia.

Viikolla 5+ tuli väsymys, joka olikin yhtenä päivänä niin sietämätön, että nukuin koko päivän parin tunnin tauoilla. Arkena nuo vähäiset kouluhommat pystyi kuitenkin hoitamaan hyvin tunnin-parin päiväunien avulla. 

Kuudennen (5+5–>) raskausviikon loppupuolella huomasin kamalaa hikoilua. Tuntuu siis ihan kun vaihdevuodet olis alkaneet! Onneksi tämä kuitenkin kohdistuu enemmän öihin, paitsi jos päivisin touhua liikaa ja liian nopealla tahdilla.

Tämänhetkisistä 9+6 oireista sen verran, että närästys on oikeastaan kokonaan kadonnut ja samoin alavatsakipuja ei juurikaan enää kuulu. Tilalle on tullut joskus 8+3 alkanut pahoinvointi joka on aivan järkyttävää. Oon aina inhonnut krapulaa ja nyt tuntuu, että oon ollu yli viikon kestokrapulassa yhden päivän tauolla. Oksua ei näy, mutta varmaan omaakin vikaa tuossa kun pitää vaan pidättää viimeiseen asti, en tiiä helpottaisko se ulos päästäminen sitten oloa edes hetkellisesti?

Lopulta tuota krapulaa jatkui noin kolme-neljä viikkoa muutaman päivän tauoilla ja vielä ensimmäisen kolmanneksen lopussakin piti huolehtia tarkasti syömisestä tai paha olo pääsi yllättämään. Kaikista pahin oli koiranpennun kakkojen siivoaminen sekä jääkaapin avaaminen aamuisin --> varma oksennusrefleksi :D