tiistai 7. toukokuuta 2019

Ristiäiset?

Kumpikaan meistä ei ole kovin uskonnollinen, mutta haluttiin silti järjestää ristiäiset. Ainakin itse koen niin, että lapsi saa sitten myöhemmällä vaiheella (kun itse näistä asioista ymmärtää) päättää itse omasta uskonnollisuudestaan tai kirkkoon kuulumattomuudesta. 


Meidän kunnassa seurakunnan palvelut lapsille ja nuorille ovat tosi hyvät, ja oon itsekin nuorena kaiken maailman leireillä ja seurakuntatalolla viettänyt aikaani, enkä ole kokenut sitä mitenkään ihmeelliseksi, kun lähes kaikki kaverinikin olivat siellä. Isovanhempani, tai itseasiassa oikeastaan äitini isä oli hyvinkin uskonnollinen, ja kävi kirkossa joka sunnuntai yrittäen myös aina jollain konstilla saada meidät lapsen lapsetkin mukaansa. Jokaisen juhlavan aterian yhteydessä laulettiin "leipälaulu", ja tämä on itseasiassa ollut läsnä nyt myös omien vanhempieni luona isovanhempieni poismenon jälkeen. Olen lapsena lukenut iltarukouksen jomman kumman vanhemman kanssa joka ilta ennen nukkumaanmenoa, mutta nykyisin voisin jopa sanoa, että uskonnollisuus ei näy mun päivittäisessä arjessa millään konkreettisella tavalla. Mielestäni jokainen saa uskoa mihin tahtoo ja uskonnollisuus saa näkyä heidän elämässään ihan kuinka paljon vain, sillä se on jokaisen oma asia. Halusin kuitenkin vähän avata (minun puoleltani) teille tätä, että minkä vuoksi järjestimme ristiäiset ja siten kastoimme lapsemme kirkkoon.




Ristiäiset järjestettiin seurakunnan omistamalla paikalla, pappilassa, johon kutsuimme perheidemme ja kummien lisäksi lähisukulaisia. Ajattelimme, että on mukavaa nähdä kaikkia läheisiä. Järjestelyissä auttoivat meidän kummankin äidit, meidän toiveita kunnioittaen. Päivästä emme juurikaan mitään muista, mutta se oli silti hieno päivä! Taisi olla uudet vanhemmat vähän väsyneitä tuona hienona kevätlauantaina..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti